Mikä on kalatalousvelvoite? Mistä velvoitevarat tulevat ja mihin ne käytetään? Vesialueen omistajat ovat velvoitteissa usein haitankärsijoinä ja ovat siksi myös mukana varojen käyttöä suunniteltaessa Itä-Suomen elinvoimakeskuksen kalatalousyksikön toimialueella.
Kalatalousvelvoitteet ovat kompensaatiota ihmistoiminnan aiheuttamasta haitasta kalastolle ja kalastukselle. Lähtökohtaisesti aina, kun on ihmistoimintaa, niin siitä aiheutuu ympäristölle kuormitusta ja monissa tapauksissa kuormitusta kohdistuu myös vesistöön. Vesistölle kertyvän kuormituksen määrää arvioidaan erillisessä prosessissa ennen toiminnan aloittamista ja arvion perusteella toiminnanharjoittajalle määrätään ympäristöluvassa erilaisia toimia, joiden avulla kompensoidaan vesistölle ja kalakannoille aiheutuvaa haittaa.
Toiminnanharjoittajalle on mahdollista määrätä toimenpidevelvoite ja/tai kalatalousmaksuvelvoite. Toimenpidevelvoitteessa toiminnanharjoittajalle määrätään erilaisia toimenpiteitä haitan kompensoimiseksi, kun taas kalatalousmaksuvelvoitteessa määrätään erillinen maksu, jonka avulla tehdään kompensoivia toimenpiteitä vesistön hyväksi. Syvennytään tässä kirjoituksessa kalatalousmaksuvelvoitteisiin ja niiden käyttöön.
Kuinka velvoitevarat tulevat käyttöön
Kalatalousmaksu on vuosittainen tai kertaluonteinen, riippuen toiminnan luonteesta. Maksun suuruus voi vaihdella muutamasta kymmenestä eurosta jopa yli sadan tuhannen euron. Kun kalatalousmaksuvelvoite on määrätty, niin elinvoimakeskus valvovana viranomaisena huolehtii näiden velvoitemaksujen keräämisestä ja kohdentamista haitta-alueella tehtäviin toimenpiteisiin. Ympäristöluvassa on usein annettu jonkinlaiset raamit maksuvelvoitevarojen käytölle, jotka osaltaan ohjaavat ja kohdistavat rahan käyttöä tehokkaasti ja tarkoituksen mukaisesti. Elinvoimakeskus valvoo myös, että varat käytetään ympäristöluvassa esitettyjen ehtojen mukaisesti.
Viranomainen ei päätä velvoitevarojen käytöstä ”omin päin”, vaan se tehdään yhdessä haitankärsijöiden (vesialueen omistajat) kanssa. Ennen varojen käyttöä elinvoimakeskus kuulee haitankärsijöitä ja pyytää heiltä näkemyksiä ja toiveita varojen kohdistamisesta. Tämä onkin tärkeä vaihe, koska vesialueen omistajilla on useimmiten paras näkemys vesialueidensa tilasta ja tarpeista. On siis luontevaa, että he ovat osaltaan suunnittelemassa kuinka velvoitevarat kohdistetaan vesialueelle, jotta niistä saadaan mahdollisimman suuri hyöty – velvoitevarojen ainoa tarkoitushan on kuitenkin kompensoida vesialueelle kohdistuvaa haittaa.
Elinvoimakeskus ei toteuta itse toimenpiteitä, vaan hankkii ne ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. Elinvoimakeskus hoitaa virkatyönä velvoitemaksujen laskuttamisen toiminnanharjoittajilta, haluttujen toimenpiteiden hankinnan (tarvittaessa kilpailuttamisen) sekä valvoo toimenpiteiden toteutuksen. Näin ollen velvoitevarat käytetään täysimääräisesti kalavesienhoidon toimenpiteisiin.
Maksuvelvoitteet Itä-Suomen toimialueella
Itä-Suomen elinvoimakeskuksen alueella yleisimpiä vesistökuormittajia ovat jätevedenpuhdistuslaitokset, turvetuotantoalueet, kaivokset ja vesivoimalat. Näiden osalta on tapahtunut huomattavia muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana ja myös alueelliset erot ovat merkittäviä. Esimerkiksi Etelä-Savossa uusia turvetuotantoalueita ei ole enää otettu käyttöön ja vanhojakin poistuu käytöstä vuosittain, kun taas Pohjois-Karjalassa on vireillä lupahakemuksia uusille soille sekä vanhojen soiden laajennuksille.
Itä-Suomen elinvoimakeskuksen kalatalousyksikön alueella oli vuonna 2025 vuosittain maksettavia maksuvelvoitteita 256 kappaletta ja niiden kokonaisarvo oli reilu 1,1 miljoonaa euroa. Maksuvelvoitteita löytyy käytännössä aina sieltä, missä on paljon ihmisiä, koska tällöin alueella on myös ympäristöä kuormittavaa toimintaa kuten teollisuutta ja jätteiden käsittelyä. Toisaalta esimerkiksi turvetuotantoalueet ja kaivokset sijaitsevat usein vähemmän asutetuilla alueilla.
Itä-Suomen kalatalousyksikön alueella maksuja kohdistuu jokaiseen maakuntaan ja maksuvelvollisia toimijoita on kohtalaisen paljon. Yksittäisiä maksuja kohdistuu eniten Pirkanmaan sekä Hämeen alueelle ja vähiten Etelä-Savon alueelle. Maksujen lukumäärä ei yksistään kerro siitä, kuinka paljon varoja on käytettävissä. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa velvoitemaksuja on käytettävissä euromääräisesti suhteellisen paljon.
Mihin varoja on käytetty viime vuosina
Velvoitevaroja on käytetty runsaasti erilaisiin istutuksiin aina mätirasiaistutuksista useamman vuoden ikäisten kalojen sekä rapujen istuttamiseen. Istutettavia lajeja ovat olleet muun muassa järvilohi, taimen, siika, harjus, kuha, ankerias ja kirjolohi. Istutusten tavoitteena on useimmiten kalakantojen tukeminen/elvytys tai kalastukselle aiheutuneen haitan kompensointi.
Lisäksi varoja on käytetty muun muassa vesikasvien niittoihin, hoitokalastuksiin, elinympäristöjen kunnostuksiin ja niiden suunnitteluun. Varoilla on tehty myös tutkimuksia, kuten sähkökoekalastuksia ja kalojen ravintotutkimuksia.
Esimerkkejä toimenpiteistä
Pohjois-Karjalassa velvoitevaroilla on osaltaan mahdollistettu Pielisjoen sekä Ala-Koitajoen taimen- ja järvilohikantojen seurantatutkimuksia sekä täydennyskunnostuksia. Luonnonvarakeskuksen toteuttamissa tutkimuksissa kerätään arvokasta tietoa erittäin uhanalaisen järvilohen vaelluskäyttäytymisestä sekä parannetaan etenkin poikasvaiheen elinolosuhteita ja -ympäristöä Pielisjoella.
Velvoitevaroilla on myös tuettu erilaisia valuma-alue- ja vesistötoimenpiteitä Koitereen ja Koitajoen suunnalla Ilomantsissa sekä rahoitettu uhanalaisen Koitajoen planktonsiian kutualueiden ennallistamista. Toimenpiteitä on toteutettu OSK Lumimuutoksen vetämänä.
Pohjois-Savossa valtaosa kalatalousmaksuvaroista on kohdistettu istutuksiin. Istutusten tuottoa ja istutettujen kalojen levittäytymistä on tutkittu merkintätutkimuksilla ja sähkökoekalastuksilla. Järvillä tehdyillä koekalastuksilla on selvitetty tehtyjen istutustoimien vaikuttavuutta, sekä hankittu tietoa tulevien toimenpiteiden suunnittelun tueksi. Muita viime vuosina tehtyjä toimia ovat olleet vesikasvien poistamiset sekä hoitokalastukset.
Hämeessä aloitettiin taimenen merkintätutkimus, jolla pyritään saamaan tietoa yli 30 cm pituisena istutettujen taimenien liikkeistä järvivesillä. Tutkimuksessa merkittiin t-ankkurimerkein yhteensä 1098 taimenta, jotka istutettiin Hämeenlinnan reitille ja Vanajaveteen Valkeakoskelle. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Hämeen kalatalouskeskuksen kanssa.
Pirkanmaalla velvoitevaroilla on osallistuttu muun muassa Nokian Laajanojalle rakennetun luonnonmukaisen kalatien kustannuksiin. Hanke toteutettiin yhteistyössä Nokian kaupungin ja Kokemäenjoen vesistön suojeluyhdistyksen kanssa. Hankkeen avulla poistettiin yksi vaelluseste ja saatiin lisää elinympäristöä Nokian taajamapuroissa elävälle omalle ja eriytyneelle taimenkannalle.
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 4/2026.
Teksti: Jaakko Muurimäki, Itä-Suomen elinvoimakeskus
Kirjoituksen pääkuva: Luonnonvarakeskuksen tutkijat suorittamassa kutupesien merkintää Pielisjoen Laurinvirralla. Kuva Raisa Nikula, Luonnonvarakeskus.
Tilaa Suomen Kalastuslehti itsellesi tästä
