Suomesta on tavattu tähän mennessä 109 kalalajia. Oudoimpien vieraiden joukossa on mm. sillihai vuodelta 1871. Vakituiseen maatamme asuttavat noin 70 kalalajia, joista 20 lajia on jokaisen melko helppo saada pyydettyä. Lajien runsaus vaihtelee alueittain. Etelä-Suomessa on runsaammin lajeja kuin Pohjois-Suomessa. Merialueella on omat lajinsa sisävesiin verrattuna. Suomessa esiintyy kalojen lisäksi jokirapu ja täplärapu. Ravut viihtyvät kaikenlaisissa sisävesissä: järvissä, lammissa ja virtavesissä. Yleisimmät kalalajit ovat usein myös helposti kalastettavissa ja tulevat kalastajalle ajan kanssa tutuiksi. Ennen kalaan lähtöä kannattaa käydä tutustumassa kalojen rauhoitusaikoihin ja pyyntimittoihin sekä tarkistaa, että kalastusluvat ovat kunnossa.
Ahven
Suomen kansalliskala. Tavataan lähes koko Suomessa, aivan pohjoisinta Suomea lukuunottamatta. Tämä raitapaita nappaa niin mato-onkeen, pilkkiin kuin uistimeenkin, mutta ui suurin joukoin myös katiskaan. Herrrrkullinen savukala.
Hauki
Rantojemme krokotiili ja tunnetuin petokalamme. Sitä tavataan koko Suomen alueella. Ryhtyy saalistamaan muita kaloja 5 cm pituisena parikuisena pikkukalana. Suurimmat hauet painavat yli 15 kg ja ovat tokaluokkalaisen mittaisia. Hauki on vapakalastajan tutuimpia saaliskaloja.
Suomen alkuperäinen rapulaji. Jokiravun saksien väri on yhtenäinen kuoren kanssa ja kuori on karhea pienien kuoppien ja nystyjen takia. Jokiravulla on kyljessä pään takana uurteessa yksi terävä piikki ja rivi selvästi tunnustelemalla erottuvia nystyröitä. Jokirapu on erittäin uhanalainen. Jokiravulle on asetettu rauhoitusaika.(Lue lisää ravuista esitteestämme)
Kiiski
Limainen ja piikikäs ahvenen sukulainen. Tavallisesti 10-15 cm mittainen. Tarttuu helposti kesällä onkeen ja talvella pilkkiin. Ei käytetä enää ruokakalaksi. 100 vuotta sitten suurta ja arvostettua herkkua, jota vietiin Pietarin markkinoille.
Kolmipiikki on pieni 4–7 senttimetrin mittainen kala, jolla on nimensä mukaisesti selkäevän etuosassa kolme piikkiä. Kolmipiikki on meren rannalla onkijalle tavallinen saalis. Kutsutaan myös nimillä rautakala, skitari ja piikkari.
Kuha
Sameitten ja rehevien vesien petokala. Laajentanut elinaluettaan pohjoiseen viime vuosina runsaista istutuksista ja suotuisista lämpimistä kesistä johtuen. 50 cm kuha painaa kilon verran, suurimmat 10 kg. Nappaa mielellään syvällä uitettuun jigiin, mutta jää hyvin kiinni myös verkkoon. Ravintoloiden gourmetruokaa. Kuhalla on 42 cm alamitta
Pitkulainen ja solakka kala, jolla on rasvaevä. Leuoissa on pitkiä teräviä hampaita. Kalan paras tuntomerkki on sen voimakas tuoretta kurkkua muistuttava haju. Kalaa kutsutaan usein myös norssiksi. Kuoreita tavataan sisävesissä Lappia lukuun ottamatta ja Itämeressä.
Lahna
Vesien rehevöitymisen myötä runsastunut voimakkaasti meren ulkosaaristoa myöten. Suosii reheviä vesiä, mutta viihtyy hyvin myös niukkaravinteisemmissakin. Liikkuu parvissa ja etsii ruokansa pohjalta. Tarttuu helposti onkeen, jonka syötti on viritetty pohjan läheisyyteen. Isoa lahnaa voi olla vaikea nostaa rannalle tavallisilla onkivälineillä. Vanhan kansan savu- ja uunikala.
Kalojen kuninkaaksi kutsuttu vaelluskala, joka lisääntyy joessa ja kasvaa meressä tai järvenselillä tavallisesti 4–10 kiloiseksi. Lohi on vapaan veden kulkuri, jonka vaellus voi ulottua tuhansien kilometrien päähän kotijoesta. Kutuaikana koiraslohen eli kojamon vatsa saattaa saada punaisen värityksen ja leukaan kasvaa koukku. Lohta esiintyy Suomessa koko merialueella ja Vuoksen vesistössä. Lohelle on asetettu rauhoitusaika, saaliskiintiö ja pyyntimitta.
Pohjalla viihtyvä pitkäruumiinen kala, jonka iho on hyvin limainen eikä suomuja erota paljaalla silmällä. Mateella on leuan alla yksi viiksisäie. Made kutee muista kaloistamme poiketen keskitalvella tammi-maaliskuussa. Madetta esiintyy sisävesissämme ja rannikollamme koko maan alueella.
Pieni hopeakylkinen kala, joka liikkuu parvissa. Voidaan saada saaliiksi lähinnä järviltä, mutta myös osasta merialueita. Merellä muikkua sanotaan maivaksi. Muikku ja pieni siika näyttävät samanlaisilta, mutta muikun alaleuka on yläleukaa pidempi. Salakasta muikun erottaa rasvaevän perusteella. Maukas ruokakala! (Lue lisää muikusta esitteestämme)
Pasuri
Muistuttaa suuresti lahnaa. Jää kuitenkin pienikokoisemmaksi. Silmä suurempi suhteessa pään kokoon kuin lahnalla. Hyvin tavallinen onkikala rehevillä kaislikkorannoilla. Onkikala, jota ei juuri käytetä ruokakalana.
Kiekkomaisen tanakka ja hyvin korkea ruumiinen särkikala. Ruutanan suomut ovat suuria ja selkäevä on pyöreäkulmainen ja pitkä. Nuorena ruutana on tasaisen harmahtava, mutta vanhetessaan kalan kyljet saavat tumman kullan- tai kuparinhohtoisen värityksen. Ruutana voi elää talvikuukaudet ilman happea kaivautuneena pohjalietteeseen semmoisissakin lammissa, jotka jäätyvät pohjaan asti.
Särkikaloista virtaviivaisimpia ja solakimpia. Väritykseltään salakka on hyvin vaalea ja kyljiltään se on kirkkaan hopeanhohtoinen. Salakan voi nähdä helposti tarkkaillessaan vesistöä rannalta tai laiturilta, sillä se ui päivälläkin usein pinnassa suurina parvina ja hyppää ilmaan usein saaliin perässä tai petoja paetessaan.
Hopeakylkinen ja harmaaeväinen siika on suosittu ruokakala. Sitä voidaan kalastaa esimerkiksi pohjaongella, verkoilla ja pilkkimällä. Siika kuuluu lohikaloihin ja siltä löytyy selästä rasvaevä, joka sijaitsee selkäevän ja pyrstön välissä. Siiasta on monia eri muotoja, joiden käyttäytyminen ja elinympäristöt eroavat toisistaan. Siian voi saada saaliiksi niin järvestä, merestä kuin joestakin. Siika on rauhoitettu mereen laskevassa joessa ja purossa 1.9.–30.11.
Merialueella kaupallisen kalastuksen yleisin ja runsain saalislaji. Silakan suomut irtoavat helposti eikä sillä ole kylkiviivaa. Vatsan harjannetta peittäviä teräväreunaisia suomuja kutsutaan talkasuomuiksi. Kalan kyljet ovat hopeiset ja selkä on tumma. Silakat elävät meillä vain Itämeressä. (Lue lisää silakasta esitteestämme)
Sorva
Punaevä ja punakontti nimet kuvaavat hyvin tätä yleistä särkikalalajiamme. Sorvan evät ovat kirkkaan punaiset ja väri säilyy hyvin myös vanhemmillakin kaloilla. Yksi kauneimpia suomalaisia kaloja. Nappaa perinteiseen mato-onkeen. Sopii hyvin mm. kotiakvaarioon.
Omanäköisensä särkikala, jota ei juurikaan voi sotkea muihin lajeihin. Suutari on pyöreälinjainen, korkea ja pullea. Kalan silmät ovat hyvin pienet ja punaiset. Suutari viihtyy vesistöjen pohjalla sitä tonkien eikä juurikaan vaivaudu pintavesiin. Kala on arka kylmälle, joten se viihtyy eteläisissä sisävesissä ja Suomenlahden sisälahdissa.
Särki
Tavallisin ja tutuin särkikalamme. Runsastunut voimakkaasti vesien rehevöitymisen myötä. Hauen herkkua. Tarttuu hanakasti jokaiseen onkeen. Ruokakalana aliarvostettu vaikka herkullinen.
Säyne
Särkikalojen tehopakkaus. Suurikokoiseksi kasvava särkikala, jota luullaan usein isoksi särjeksi. Erotuksena kylkiviivan suomujen suurempi lukumäärä. Nappaa hanakasti kiinni hauelle tai taimenelle tarjottuun uistimeen ja on kova taistelija vavan päässä. Voidaan valmistaa graavikalaksi siian tapaan.
Täplikkään taimenen voi saada saaliiksi merestä, järvestä, purosta tai joesta. Taimen on yleensä vaelluskala, mutta osa taimenista saattaa jäädä koko eliniäksi elämään jokeen ja silloin niitä kutsutaan tammukoiksi. Taimen muistuttaa ulkonäöltään lohta ja kaloja voi olla vaikea erottaa toisistaan, mutta erimerkiksi täplityksen perusteella kalat voidaan erottaa toisistaan. Taimenella on runsaasti täpliä kylkiviivan ala- ja yläpuolella, kun lohella niitä on hyvin vaatimattomasti. Taimenelle on asetettu rauhoitusaika ja pyyntimitta.
Alun perin Pohjois-Amerikasta tuotu rapulaji. Täpläravun sakset ovat pulleat ja suuret. Saksien hangassa on vaaleat tai sinertävät selvärajaiset täplät. Täpläravun kuori on kauttaaltaan sileä. Täplärapu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Täpläravulle on asetettu rauhoitusaika. (Lue lisää ravuista esitteestämme)
Apua tunnistukseen
Apua vaikeasti tunnistettavien särkikalalajien oppimiseen löydät Suomen kalojen tunnistusoppaasta.
Apua bongaukseen
Ideoita kalojen bongaukseen löydät Bongaa 50 fisua kirjasta.