Kisan etusivu Ilmoita bongaus Tulosseuranta

 

Suomesta on tavattu tähän mennessä 100 kalalajia. Oudoimpien vieraiden joukossa on mm. sillihai vuodelta 1871. Vakituiseen maatamme asuttavat noin 70 kalalajia, joista 20 lajia on jokaisen melko helppo saada pyydettyä. Lajien runsaus vaihtelee alueittain. Etelä-Suomessa on runsaammin lajeja kuin Pohjois-Suomessa. Merialueella on omat lajinsa sisävesiin verrattuna.

Suomessa esiintyy kalojen lisäksi  alkuperäinen erittäin uhanalaiseksi luokiteltu jokirapu ja vuonna 1967 Pohjois-Amerikasta tuotu täplärapu. Ravut viihtyvät kaikenlaisissa sisävesissä: järvissä, lammissa ja virtavesissä.

Ahven
Suomen kansalliskala. Tavataan lähes koko Suomessa, aivan pohjoisinta Suomea lukuunottamatta. Tämä raitapaita nappaa niin mato-onkeen, pilkkiin kuin uistimeenkin, mutta ui suurin joukoin myös katiskaan. Herrrrkullinen savukala.

Hauki
Rantojemme krokotiili ja tunnetuin petokalamme. Sitä tavataan koko Suomen alueella. Ryhtyy saalistamaan muita kaloja 5 cm pituisena parikuisena pikkukalana. Suurimmat hauet painavat yli 15 kg ja ovat tokaluokkalaisen mittaisia. Hauki on vapakalastajan tutuimpia saaliskaloja.

Jokirapu

Suomen alkuperäinen rapulaji. Jokiravun saksien väri on yhtenäinen kuoren kanssa ja kuori on karhea pienien kuoppien ja nystyjen takia. Jokiravulla on kyljessä pään takana uurteessa yksi terävä piikki ja rivi selvästi tunnustelemalla erottuvia nystyröitä. Jokirapu on erittäin uhanalainen. (Lue lisää ravuista esitteestämme)

Kiiski
Limainen ja piikikäs ahvenen sukulainen. Tavallisesti 10-15 cm mittainen. Tarttuu helposti kesällä onkeen ja talvella pilkkiin. Ei käytetä enää ruokakalaksi. 100 vuotta sitten suurta ja arvostettua herkkua, jota vietiin Pietarin markkinoille.

Kuha
Sameitten ja rehevien vesien petokala. Laajentanut elinaluettaan pohjoiseen viime vuosina runsaista istutuksista ja suotuisista lämpimistä kesistä johtuen. 50 cm kuha painaa kilon verran, suurimmat 10 kg. Nappaa mielellään syvällä uitettuun jigiin, mutta jää hyvin kiinni myös verkkoon. Ravintoloiden gourmetruokaa. Kuhalla on 42 cm alamitta

Kuore

Pitkulainen ja solakka kala, jolla on rasvaevä. Leuoissa on pitkiä teräviä hampaita. Kalan paras tuntomerkki on sen voimakas tuoretta kurkkua muistuttava haju. Kalaa kutsutaan usein myös norssiksi. Kuoreita tavataan sisävesissä Lappia lukuun ottamatta ja Itämeressä.

Lahna
Vesien rehevöitymisen myötä runsastunut voimakkaasti meren ulkosaaristoa myöten. Suosii reheviä vesiä, mutta viihtyy hyvin myös niukkaravinteisemmissakin. Liikkuu parvissa ja etsii ruokansa pohjalta. Tarttuu helposti onkeen, jonka syötti on viritetty pohjan läheisyyteen. Isoa lahnaa voi olla vaikea nostaa rannalle tavallisilla onkivälineillä. Vanhan kansan savu- ja uunikala.

Made

Pohjalla viihtyvä pitkäruumiinen kala, jonka iho on hyvin limainen eikä suomuja erota paljaalla silmällä. Mateella on leuan alla yksi viiksisäie. Made kutee muista kaloistamme poiketen keskitalvella tammi-maaliskuussa. Madetta esiintyy sisävesissämme ja rannikollamme koko maan alueella.

Pasuri
Muistuttaa suuresti lahnaa. Jää kuitenkin pienikokoisemmaksi. Silmä suurempi suhteessa pään kokoon kuin lahnalla. Hyvin tavallinen onkikala rehevillä kaislikkorannoilla. Onkikala, jota ei juuri käytetä ruokakalana.

Ruutana

Kiekkomaisen tanakka ja hyvin korkea ruumiinen särkikala. Ruutanan suomut ovat suuria ja selkäevä on pyöreäkulmainen ja pitkä. Nuorena ruutana on tasaisen harmahtava, mutta vanhetessaan kalan kyljet saavat tumman kullan- tai kuparinhohtoisen värityksen. Ruutana voi elää talvikuukaudet ilman happea kaivautuneena pohjalietteeseen semmoisissakin lammissa, jotka jäätyvät pohjaan asti.

Salakka

Särkikaloista virtaviivaisimpia ja solakimpia. Väritykseltään salakka on hyvin vaalea ja kyljiltään se on kirkkaan hopeanhohtoinen. Salakan voi nähdä helposti tarkkaillessaan vesistöä rannalta tai laiturilta, sillä se ui päivälläkin usein pinnassa suurina parvina ja hyppää ilmaan usein saaliin perässä tai petoja paetessaan.

Silakka

Merialueella kaupallisen kalastuksen yleisin ja runsain saalislaji. Silakan suomut irtoavat helposti eikä sillä ole kylkiviivaa. Vatsan harjannetta peittäviä teräväreunaisia suomuja kutsutaan talkasuomuiksi. Kalan kyljet ovat hopeiset ja selkä on tumma. Silakat elävät meillä vain Itämeressä.  (Lue lisää silakasta esitteestämme)

Sorva
Punaevä ja punakontti nimet kuvaavat hyvin tätä yleistä särkikalalajiamme. Sorvan evät ovat kirkkaan punaiset ja väri säilyy hyvin myös vanhemmillakin kaloilla. Yksi kauneimpia suomalaisia kaloja. Nappaa perinteiseen mato-onkeen. Sopii hyvin mm. kotiakvaarioon.

Suutari

Omanäköisensä särkikala, jota ei juurikaan voi sotkea muihin lajeihin. Suutari on pyöreälinjainen, korkea ja pullea. Kalan silmät ovat hyvin pienet ja punaiset. Suutari viihtyy vesistöjen pohjalla sitä tonkien eikä juurikaan vaivaudu pintavesiin. Kala on arka kylmälle, joten se viihtyy eteläisissä sisävesissä ja Suomenlahden sisälahdissa.

Särki
Tavallisin ja tutuin särkikalamme. Runsastunut voimakkaasti vesien rehevöitymisen myötä. Hauen herkkua. Tarttuu hanakasti jokaiseen onkeen. Ruokakalana aliarvostettu vaikka herkullinen.

Säyne
Särkikalojen tehopakkaus. Suurikokoiseksi kasvava särkikala, jota luullaan usein isoksi särjeksi. Erotuksena kylkiviivan suomujen suurempi lukumäärä. Nappaa hanakasti kiinni hauelle tai taimenelle tarjottuun uistimeen ja on kova taistelija vavan päässä. Voidaan valmistaa graavikalaksi siian tapaan.

Täplärapu

Alun perin Pohjois-Amerikasta tuotu rapulaji. Täpläravun sakset ovat pulleat ja suuret. Saksien hangassa on vaaleat tai sinertävät selvärajaiset täplät. Täpläravun kuori on kauttaaltaan sileä. Täplärapu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. (Lue lisää ravuista esitteestämme)

Apua tunnistukseen
Apua vaikeasti tunnistettavien särkikalalajien oppimiseen löydät Suomen kalojen tunnistusoppaasta.

Apua bongaukseen
Ideoita kalojen bongaukseen löydät Bongaa 50 fisua kirjasta.