Seisovien ja kiinteiden kalanpyydysten, kuten verkko, katiska, pitkäsiima tai rysä, selvästi havaittava merkintä on pakollista. Kalanpyydysten merkinnän tarkoituksena on parantaa veneilyturvallisuutta ja helpottaa kalastuksenvalvontaa.

Kalastusasetuksessa vesialueet jaotellaan vesiliikenteen käyttämiin ja muihin alueisiin. Vesiliikenteen käyttämiä alueita ovat muun muassa väylät, mutta myös muut runsaasti liikennöidyt alueet. Näillä alueilla pyydys on merkittävä 1,2 m vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan salkoon kiinnitetyllä vähintään 20 cm leveällä ja korkealla neliön muotoisella lipulla. Pintapyydys tulee vesiliikenteen käyttämillä alueilla merkitä kahdella päällekkäisellä lipulla. Lippusalot tulee varustaa vähintään 2 senttimetrin heijastimella.

Vesialueilla, joilla on ilmeistä, että pyydykset eivät haittaa vesiliikennettä tai vesialueen muuta käyttöä, riittää vähäisempi merkintä. Merkki voi olla koho, joka ulottuu vähintään 15 cm pinnan yläpuolelle tai 40 cm pinnan yläpuolelle ulottuva lippusalko. Koho ei saa olla läpinäkyvä. Lippu voi olla muodoltaan neliö tai kolmio, jonka lyhyimmän sivun pituus on vähintään 15 cm. Rapumerralle riittää 5 cm pinnan yläpuolelle ulottuva koho. Vähäisemmän merkinnän alueita ovat esimerkiksi pienet järvet ja lammet ja syrjäiset lahtialueet tai rantojen, karien ja kasvillisuuden läheisyydessä sijaitsevat alueet.

Jäältä kalastettaessa pyydys ja kalastamista varten tehdyt, halkaisijaltaan yli 40 cm:n avannot on merkittävä vähintään 1,2 metriä jään pinnasta ulottuvalla merkkisalolla, joka ei ole väriltään valkoinen. Salkoon on laitettava kaikkiin sivusuuntiin näkyvä 2 cm korkea heijastin. Jos pyydys tai usean yhteen liitetyn pyydyksen muodostama kokonaisuus on pituudeltaan yli 10 m, on merkkisalkoa käytettävä pyydyksen molemmissa päissä.

Merkitse pyydyksesi oikein -esite opastaa miten merkitä pyydykset lain edellyttämällä tavalla.