Suomalainen kalastus on monimuotoista. Suomessa voi kalastaa yhtä lailla kesämökin laiturilla ahvenia onkien kuin ammattimaisesti silakkaa troolaten.

Kalastus on suurelle osalle suomalaisia vapaa-ajan kalastusta. Entisaikojen kotitarvekalastuksen merkitys perheen ravinnonlähteenä on vähentynyt ja kalastus on yhä enemmän vapaa-aikana tapahtuva harrastus. Samalla pyydyskalastuksesta on tullut vanhemman väestön kalastusmuoto perinteisine verkkoineen ja katiskoineen. Nuori polvi kalastaa yhä enemmän elämyksiä ja käyttää siihen vapavälineitä, onkia, uistimia ja perhoja.

Kalastusmenetelmästä riippumatta säännöt ovat kaikille samat. Onkiminen, pilkkiminen ja silakanlitkaus ovat jokaiselle kuuluvia yleiskalastusoikeuksia ja maksuttomia kalastusmuotoja. Viehekalastavan 18–64-vuotiaan pitää maksaa kalastonhoitomaksu, joka oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla. Muihin kalastustapoihin kuten verkko-, koukku- ja rysäkalastukseen sekä uisteluun useammalla vavalla tarvitaan kalastonhoitomaksun lisäksi aina kalaveden omistajan lupa.

Monilla kaloilla on omat pyyntimitat ja rauhoitusajat. Kalastuksen luvallisuutta ja määräysten noudattamista valvovat kalastuksenvalvojat.

Noudattamalla hyviä kalastustapoja ja huolehtimalla kalavesistämme, annamme kaikille halukkaille tasapäisen mahdollisuuden harjoittaa kalastusta – oli kalastaja sitten vapaa-ajankalastaja tai ammatikseen pyytävä kaupallinen kalastaja.