Suomen järvissä kunnostustarvetta aiheuttaa rehevöityminen, mataloituminen ja umpeenkasvu. Kunnostustoimet tulee suunnitella huolellisesti. Kunnostustoimet eivät yksistään riitä aikaansaamaan pysyviä vaikutuksia, mikäli valuma-alueen ravinne- ja kiintoainekuormitus on runsasta. Järven kunnostaminen on pitkäjänteistä työtä ja kunnostustoimenpiteiden suorittamisen jälkeen järven tilaa tulisi säännöllisesti seurata. Kunnostustoimet vaativat aina vesialueenomistajan luvan. Osa kunnostustoimista on lisäksi luvanvaraisia ja luvat tulee hakea ELY-keskuksesta ennen hoitotoimenpiteitä.

Vesikasvien niitto

Vesikasvillisuudella on tärkeä rooli järviekosysteemissä, se esimerkiksi suojaa eroosiolta ja tarjoaa kaloille lisääntymisalueita. Vähittäinen umpeenkasvu kuuluu luontaiseen kehitykseen, mutta ihmistoiminnan vuoksi umpeenkasvu on moninkertaisesti nopeampaa.
Vesikasvien niitolla voidaan parantaa esimerkiksi veden virtausta ja laatua, sekä parantaa kalastusmahdollisuuksia. Niitot tulee aina suorittaa suunnitellusti ja laikuittain. Niittojäte tulee poistaa vesistöstä välittömästi läjityspaikalle, josta se ei pääse kulkeutumaan takaisin vesistöön. Tehokkain niittoaika on heinä-elokuun vaihteessa. Lisäksi niittoja voidaan suorittaa jäänpäältä.

Ruoppaus

Ruoppauksella voidaan parantaa matalan rannan virkistyskäyttömahdollisuuksia, mutta toimenpiteellä voi olla merkittäviäkin haittavaikutuksia esimerkiksi kalojen kutualueen tuhoutuminen ja veden samentuminen. Ruoppaukset tulee suunnitella asiantuntijan kanssa ja niistä tulee aina tehdä ilmoitus ELY-keskukselle. Työtä suunniteltaessa tulee huomioida, että ruoppaaja on aina vastuussa mahdollisista vahingoista. Ruoppaustyö tulee ajoittaa virkistyskäyttökauden ulkopuolelle, suuret ruoppaukset suositellaan tekemään jään päältä ja pienimuotoisemmat ruoppaukset voi suorittaa varhain keväällä.

Hapetus

Rehevöitymisestä aiheutuvaa happikatoa pohjan tuntumassa voidaan estää hapettamalla järven vettä. Hapettamisen tarpeen arviointi on osa pitkäaikaista ja suunnitelmallista kunnostusta. Yleisimpiä hapetusmenetelmiä ovat hapen vienti veteen ilman ja paineilmankuplituksen avulla sekä hapellisen päällysveden johtaminen alusveteen. Happikadon uhatessa saatetaan joutua tekemään hätäilmastuksia, jotta vältytään kalakuolemilta.

Ravintoverkkokunnostus

Ravintoverkkokunnostuksen eli biomanipulaation tarkoituksena on vähentää ylitiheää särkikalakantaa tehokalastuksen avulla, jolloin rehevöityminen järvessä vähenee. Ravintoverkkokunnostukseen kuuluu lisäksi petokalojen istutuksia, kalastuksen ohjausta ja kalojen elinympäristön hoitoa. Särkikalakannan vähentäminen johtaa muun muassa sisäisen fosforikuormituksen ja leväkukintojen vähenemiseen.

Ravintoverkkokunnostuksen saalistavoitteet määräytyvät järven fosforipitoisuuden mukaan. Menetelmät tulee valita huolellisesti ja suunnitellusti muun muassa kohdelajien ja niiden ikäjakauman, petokalalajien koostumuksen ja järven koon mukaan. Kunnostuksen jälkeen veden laatua ja kalastoa tulee seurata säännöllisin väliajoin ja suorittaa tarvittavat toimenpiteet kunnostuksen täydentämiseksi.

Vedenpinnan nosto

Vedenpinnan noston tavoitteena on parantaa kohteen käyttökelpoisuutta vesikasvillisuuden vähentyessä. Keskivedenkorkeuden muuttamiseksi tarvitaan vesilain mukainen lupa. Vesitilavuuden kasvaessa talviaikainen happitilanne saattaa parantua ja kesäaikana aallokon aiheuttama pohjasedimentin sekoittuminen vähenee. Nostohankkeen suunnitteluvaiheessa on välttämätöntä tehdä yhteistyötä asianosaisten kesken ja varmistaa hankkeen yksimielisyys.

Kemialliset käsittelyt

Kemiallisilla yhdisteillä voidaan vähentää järven sisäistä kuormitusta saostamalla veden ja pohjalietteen fosforia. Kemialliset käsittelyt vaativat aina vesilain mukaisen luvan. Saostuskemikaaleina käytetään rauta- ja alumiiniyhdisteitä sekä rautakipsiä. Käsittelyitä ei kannata tehdä, mikäli valuma-alueelta tuleva kuormitus on suurta ja veden viipymä on lyhyt. Kemiallinen käsittely soveltuu parhaiten voimakkaasti rehevöityneen pienen järven kunnostukseen.

Lisätietoja vesistökunnostamisesta saa Luonnonvarakeskuksen Kalavarojen käyttö- ja hoito -oppaasta, valtakunnallisesta vesistökunnostusverkostosta tai Suomen ympäristökeskuksen Vesistöjen kunnostus ja hoito sivuilta.