Geneettisessä tutkimuksessa paljastui, että kalastuksen painottuminen esimerkiksi alkukesään voi muuttaa lohien lisääntymisikää ja keskikokoa. Tieto auttaa kalastuksen suunnittelussa ja lohikantojen monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden suojelussa, mikä on erityisen ajankohtaista viime kesinä heikentyneiden lohennousujen tilanteessa.
Kun lohet vaeltavat Itämereltä synnyinjokiinsa kutemaan, suuret ja vanhat lohet ovat liikkeellä ennen nuorempia ikäluokkia. Ne uivat Suomen rannikolla ja maamme harvoissa jäljellä olevissa lohijoissa jo kalastuskauden alussa loppukeväästä ja alkukesästä. Tuore tutkimus pureutui siihen, millaisia perinnöllisiä seurauksia eri aikoina tapahtuva kalastus voi lohikannoissa aiheuttaa.
Tutkimus osoitti, että etenkin kauden alussa kalastus kohdistuu sekä Pohjanlahden rannikolla että Tornionjoessa lohiin, jotka kantavat niin kutsuttua ”suuren lohen geenimuotoa” (vgll3-nimisen geenin muoto). Geenimuoto ohjaa lohta kasvamaan isoksi ja tulemaan sukukypsäksi vanhempana. Löydös viittaa siihen, että tiettyyn aikaan painottunut kalastus voi muuttaa lohen sukukypsyysikää ja siten kalastettavien lohien kokoa. Esimerkiksi voimakas kalastus alkukesästä voisi vähentää suuren lohen geenimuotoa ja aiheuttaa sen, että lohet kutevat tulevaisuudessa aiempaa nuorempina ja pienempinä.
Isoista lohista elinvoimaa
Huoli vanhoista ja suurista lohista johtuu siitä, että niiden harvinaistuminen supistaisi kantojen monimuotoisuutta ja voisi heikentää kantojen lisääntymismenestystä. Kantojen elinvoimaisuus siis kärsisi, eikä kookkaita yksilöitä olisi nykyiseen malliin tarjolla kalastajillekaan. Suurten lohien määrät ovat laskeneet maailmanlaajuisesti, ja esimerkiksi Tenojoessa niiden harvinaistuminen on seurausta lohikannan perinnöllisistä eli evolutiivisista muutoksista.
Suuret lohet ovat erityisen tärkeitä, kun lohikanta on heikko ja sitä yritetään elvyttää. Suuret naaraslohet kantavat mukanaan kudulle enemmän mätiä kuin pienemmät yksilöt, millä on keskeinen rooli kantojen lisääntymiskyvyssä. Suurimmat lohet ansaitsevat erityishuomiota myös siksi, että ne leventävät lohikannan ikähaitaria, mikä tasoittaa vuosittaisia kannanvaihteluita kutemaan palaavissa ja kestävästi kalastettavissa lohimäärissä.
Monimuotoisuuden säilyttäminen ei kuitenkaan tarkoita pelkästään suurimpien lohien suojelua, vaan myös nuorten lohien esiintyminen kannoissa on olennaista.
Monimuotoisuus suojaa lohta muutoksilta
Lohen perimää on tutkittu ahkerasti. Tutkijat löysivät vuonna 2015 ”suuren lohen geenin” (vgll3), joka selittää huomattavan osan lohiyksilöiden välisistä eroista niiden sukukypsyysiässä. Muuntelu tällä perimän alueella ylläpitää sukukypsyysiän ja vaellusajankohtien kirjoa lohikannoissa.
Jos lohien välillä on eroja näissä tärkeissä ominaisuuksissa, lohikannoilla on paremmat mahdollisuudet vastata ympäristömuutoksiin ja ihmistoiminnan vaikutuksiin. Monimuotoisuus siis vahvistaa lohikantojen sietokykyä muuttuviin olosuhteisiin, mikä on kriittistä ripeästi etenevän ilmastonmuutoksen aikana. Niinpä monimuotoisuuden säilyttäminen on lohensuojelussa keskeistä, ja on pyrittävä kestävään kalastukseen, joka kohdistuu tasapainoisesti lohikannan eri osiin. Täten voidaan välttää kalastuksen aiheuttamia, lohikantojen monimuotoisuutta heikentäviä evolutiivisia vaikutuksia.
Tornionjoen lohitilanne huolestuttaa
Itämeren suurin lohikanta kutee Tornion-Kalixjoen laajassa jokisysteemissä. Tutkimukset ovat osoittaneet perinnöllisiä eroja näiden jokien ala- ja yläjuoksuilla kutevien lohien välillä. Geenitutkimuksessa sekä Pohjanlahden rannikon lohirysien että Tornionjoen vapakalastajien saalis koostui alkukaudesta loppukesää enemmän lohista, jotka kutevat Tornion- ja Kalixjoen yläjuoksuilla.
Alkukauden kalastuksen säätely on siis keskeisessä roolissa myös sen turvaamisessa, että Tornion- ja Kalixjoen yläjuoksuilla säilyvät elinvoimaiset lohen osakannat. Koska jokien latvoilla lisääntyvillä lohilla on pidemmät vaellusmatkat kuin keski- ja alajuoksuilla kutevilla lohilla, yläjuoksujen lohet kohtaavat vaelluksillaan enemmän riskejä kuolla joko luontaisista syistä tai kalastuksen takia.
Kahtena viime kesänä Tornionjokeen on noussut kutemaan huolestuttavan vähän lohia. Se on vastoin odotuksia, koska lohen merikalastus on vähentynyt huomattavasti ja lohen poikastuotanto on pysynyt runsaana. Nousulohimäärien odottaisi siis ennemminkin runsastuvan kuin pienenevän. Syy määrien romahdukseen on ilmeisesti lohen nopeasti voimistuneessa kuolleisuudessa Itämerellä. Kalastuksen ohella myös luontainen kuolleisuus voi aiheuttaa evolutiivisia muutoksia, mutta vielä ei tiedetä, vaikuttaako hiljattain voimistunut kuolleisuus Tornion-Kalixjoen lohikannan perimään ja eri osakantojen runsaussuhteisiin. Monimuotoisella lohikannalla on joka tapauksessa enemmän potentiaalia sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.
Geenitiedolla selkoa kiistanalaisiin kysymyksiin
Lohenkalastuksen lakisääteinen ajoitus merellä ja Tornionjoessa on herättänyt runsaasti keskustelua ja kysymyksiä. Kalastussäädökset rajoittavat Itämeren lohen kalastuksen sallittua ajankohtaa ja saalismääriä. Merellä osa rajoituksista pyrkii ehkäisemään suurten, alkukaudella vaeltavien lohien liiallista kalastusta. Joelle vastaavia, selkeästi tähän tarkoitukseen tähtääviä rajoituksia ei ole säädetty.
Jokikalastajat ja ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet vuonna 2017 voimaan tullutta kalastusrajoitusten muutosta, joka salli lohen aikaistetun kaupallisen kalastuksen loppukeväällä-alkukesällä Suomen rannikolla. Muutoksen on pelätty tarkoittavan riskiä aikaisimmin vaeltavien, suurten ja vanhojen lohien liialliselle kalastukselle. Vaikka kalastajat eivät pyydystä aikaistetulla kalastuskaudella erityisen paljon lohia, tässä jutussa kuvattu geneettinen tutkimus osoitti, että alkukauden pyydys- ja saalismäärien rajoitukset ovat tärkeitä kalastuksen aiheuttamien evolutiivisten muutosten välttämiseksi.
Viime kesänä Tornionjoen yleistä lohenkalastuskautta lyhennettiin molemmista päistä noin viikolla, eli kalastus oli sallittua kesäkuun 8. päivästä elokuun 25. päivään saakka. Geenitutkimus paljasti, että jokikalastuksessa suuren lohen geenimuotoa esiintyi paljon etenkin alajuoksulla alkukaudesta pyydetyissä lohissa. Vaikka tätä perimää kantavia lohia vaelsi alajuoksulta ylävirtaan sallitun kalastuskauden kuluessa, siellä saalismäärät painottuvat myöhempään kesään, jolloin geenimuoto ei ole kalastetuissa lohissa yhtä yleinen kuin varhaisimmilla vaeltajilla. Suuren lohen geenimuotoa kantavat lohet ovat kyllä aina kauden loppuun asti joessa, mutta hajaantuneina eri jokihaaroihin ja kutualueille.
Tässä jutussa kuvattu tutkimus auttaa ymmärtämään, miten kalastuksen ajallinen painottuminen vaikuttaa lohikantojen ominaisuuksiin ja monimuotoisuuteen. Tulokset tarkoittavat, että vaikka kokonaisuutena kalastus olisikin mitoitettu kestävälle tasolle, se voi silti kohdistua liiallisesti kalakannan tiettyyn osaan ja heikentää pitkällä aikavälillä koko kalakannan rakennetta ja elinvoimaisuutta.
Tulosten perusteella alkukesän lohenkalastuksen rajoittaminen on tärkeää sekä merellä että joessa. Jatkossa on tarpeen arvioida vielä tarkemmin, kohdistuuko nykyinen kalastus tasapuolisesti lohikantojen perimältään erilaisiin osatekijöihin. Seurantatutkimukset voisivat osoittaa, tapahtuuko Itämeren lohikannoissa todella evolutiivisia muutoksia kalastuksensäätelyn muuttuessa.
Lohinäytteet lähes vuosisadan ajalta
Tämä juttu pohjautuu Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen (Luke), Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) ja University of the Highlands and Islands (UHI) -yliopiston yhteistyönä tekemään tutkimukseen. Kalastuksen aiheuttamien evolutiivisten vaikutusten selvittämiseksi tutkittiin, kuinka eri aikoina kutuvaellusta kalastetut Itämeren lohet eroavat toisistaan perinnöllisesti suuren lohen geenin suhteen. Tutkimuksessa analysoidut tuhannet näytteet vuosien 1928 ja 2020 välillä kalastetuista luonnonlohista ovat Luken ja SLU:n näytearkistoista. Virkistys- ja ammattikalastajat pyydystivät tutkitut lohet Tornionjoelta, Kalixjoelta ja Pohjanlahden rannikolta. Kalastettujen lohien suomunäytteistä eristettiin tutkimuksen geneettisissä analyyseissä käytetty DNA. Vuodesta riippumatta suuren lohen geenimuotoa kantavat lohet olivat saaliissa yleisempiä kesän kynnyksellä kuin myöhemmin kalastuskauden aikana.
Tutkimuksen rahoittivat maa- ja metsätalousministeriö, kalastonhoitomaksuvarat, Luonnonvarakeskus, Tornionjoen kalaluvista saadut tuotot, Alfred Kordelinin säätiö, Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys (Betty Väänäsen rahasto), Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiö, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Suomen Luonnonsuojelun Säätiö (Itämeri-rahasto), Suomalainen Tiedeakatemia, Helsingin yliopisto, Swedish Agency for Marine and Water Management, Swedish Research Council Formas, Kempestiftelserna ja Euroopan unioni.
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 7/2024.
Teksti: Antti Miettinen, Aarhusin yliopisto ja Atso Romakkaniemi, Luonnonvarakeskus
Kuva: Kalastajat suosivat suuria lohia. Kuvassa lähes 20-kiloinen saalis Tornionjoelta. Kuvaaja Pasi Romakkaniemi.
Tilaa Suomen Kalastuslehti itsellesi tästä
