Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus toteuttaa Koitereen kalatalousalueen tilauksesta käyttö- ja hoitosuunnitelmaan kirjattuja koekalastuksia. Koekalastuksen tavoitteena on selvittää Koitereen kalasto ja pidemmällä aikavälillä myös siinä mahdollisesti tapahtuvat muutokset.
Kalastossa tapahtuvien muutosten arviointiin sekä kalanäytteiden keräämiseen järvillä ja rannikkoalueilla käytetään verkkokoekalastusta. Virtavesien koekalastuksissa käytetään sähkökalastusta.
Ilomantsin Koitereella, kuten muillakin järvillä, verkkokoekalastuksissa noudatetaan eurooppalaista CEN-standardia (SFS-EN 14757) ja käytetään NORDIC-verkkoa. NORDIC on yleiskatsausverkko, kooltaan 1,5 m x 30 m, jossa samassa verkossa on 2,5 metrin pituisina kaistaleina 12 eri solmuväliä (5; 6,25; 8; 10; 12,5; 15,5; 19,5; 24; 29; 35; 43 ja 55 mm) verkon suunnittelun yhteydessä satunnaistetussa järjestyksessä.
Pyyntivuorokausien määrä riippuu tutkittavan vesialueen pinta-alasta ja syvyyssuhteista. Verkkoöiden määrä jaetaan eri syvyysvyöhykkeille (< 3 m, 3–10 m, 10–20 m ja > 20 m) niiden pinta-alojen mukaisessa suhteessa. Järvialueiden verkkokoekalastuksissa käytetään pinta-, välivesi- ja pohjaverkkoja.
Järvillä ja rannikkovesissä verkkokoekalastukset tehdään kesäkerrostuneisuuden aikana. Pyyntipaikkojen valinta tehdään satunnaisotannalla. Pyyntiajaksi suositellaan verkkojen laskua illan suussa ja nostoa seuraavana aamuna, jolloin pyyntiajaksi tulee noin 12 tuntia. Verkkokoekalastuksissa saalis käsitellään verkko- ja solmuvälikohtaisesti.
Koitereen koekalastuksen taustaa
Ilomantsin Koitereella on aikaisemmin tehty vain yksi verkkokoekalastus. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2008 tekemässä koekalastuksessa oli kyse VPD kalastoseurannasta ja koealueena oli ainoastaan Vallitunselkä.
Käyttö- ja hoitosuunnitelma edellyttää tutkittua tietoa alueen tilasta, joten Koitereen kalatalousalue päätti toteuttaa koko järven kattavat koeverkkokalastukset vuosina 2025–2028. Koska vuodet ovat erilaisia, vasta pitkäaikainen vuosien tai joskus vasta vuosikymmenien mittainen seuranta toistettuja koekalastuksia kertoo jotain koekalastetun alueen tilasta ja siinä mahdollisesti tapahtuneista muutoksista.
Tutkimusasetelmassa Koitere jaettiin neljään osa-alueeseen. Ensimmäinen koekalastus suoritettiin viime vuonna osa-alueella 1. Tänä vuonna oli vuorossa osa-alue 2 ja loput kaksi aluetta tehdään seuraavina vuosina. Koekalastuksen tilaajana oli Koitereen kalatalousalue ja toteuttajana Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus. Hanketta ovat rahoittaneet Koitereen kalatalousalue sekä Pohjois-Savon ELY-keskus.
Koitereen kalastus tehdään Nordic-yleiskatsausverkoilla eurooppalaisen standardin mukaan. Käytännössä se tarkoittaa, että vuorossa oleva osa-alue jaettiin 700 m x 700 m ruutuihin, joista pyyntipaikat valittiin ositetun satunnaisotannan periaatteiden mukaisesti. Järvi jaettiin neljään syvyysvyöhykkeeseen: 0–3 m, 3–10 m, 10–20 m ja yli 20 m. Alle 3 m syvyysvyöhykkeessä käytettiin vain pohjaverkkoja, 3–10 m vyöhykkeessä pohja- ja pintaverkkoja, 10–20 metrin syvyisessä vedessä pohja-, pinta- ja välivesiverkkoja (5 metrin tapsit) ja yli 20 metrin syvyisessä vedessä oli tarkoitus käyttää pohja-, pinta- ja välivesiverkkoja (5 metrin ja 15 metrin tapsit). Koitereella tämä tekee kaikkiaan 68 verkkovuorokautta. Käytännössä se tarkoitti keskimäärin 14 koeverkon laskua ja nostoa joka päivä. Verkkojen lasku tehdään noin klo 19 ja nosto aamulla kello 7. Tarkoitus on pitää verkot vedessä 12 tunnin ajan.
Kalatalouskeskuksella on aktiivinen tutkimusjoukko
Koitereen kalatalousalueen lisäksi Pohjois-Karjalassa ovat koekalastuksia teettäneet aikaisemmin jo Höytiäisen, Valtimon, Pielisen-Karjalan, Viinijärven ja Karjalan Pyhäjärven kalatalousalueet. Koitereen, kuten monen muunkin Pohjois-Karjalan kalatalousalueen, koekalastukset on toteuttanut Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus. Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Taina Ahosolaa ja kalatalousneuvoja Mervi Paajasta on koekalastuksissa jo yli 15 vuoden ajan ollut avustamassa ammattikalastaja Jukka Pusa.
Verkkokoekalastusten lisäksi Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskus tekee myös sähkökoekalastuksia Pohjois-Karjalan järvilohi ja -taimen pitoisissa virtavesissä. Koekalastukset ovat kalatalouskeskukselle hanketoimintaa, joilla maksetaan työntekijöiden palkat. Samalla ne ovat yksi kalatalouskeskuksen jäsenilleen tarjoama palvelu muiden joukossa.
Järvelle koekalastusverkkoja kokemaan
Koekalastukset ovat mukavaa puuhaa sään ollessa hyvä, ja minulla kävi tuuri sään suhteen. Aikaisen aamupalan nautittuamme suuntaan Pusan kanssa järvelle tyynenä, joskin sumuisena, jo aavistuksen syksylle tuoksuvana aamuna. Ajamme järven selän yli kaukaisimmalle verkkopaikalle. Tyynellä järvellä ei ole meidän lisäksi liikkeellä muita, ainoastaan kaksi ohi lentävää kuikkaa sivuuttaa veneen.
– Ensimmäisissä verkoissa ei todennäköisesti ole kovinkaan paljon saalista, Pusa arvelee.
Ammattilainen tietää mistä puhuu. Syvään veteen lasketuissa verkoissa ei kummoisia saaliismääriä ole. Koitere on varsin niukkaravinteinen karu järvi, jonka vesi on vuosien saatossa tummunut metsäojitusten ja kaivostoiminnan takia. Keskikokoisia särkiä ja ahvenia tulee jonkin verran ensimmäisestä verkosta. Pienin viiden millin solmuvälin havas on aivan tyhjä.
Seuraavaan koeverkkoon on runsaimpien lajien lisäksi jäänyt yksi siika ja pienimpään solmuväliinkin on jäänyt kiinni yksi pikkuruinen ahven. Suurimpaan 55 millin havakseen näyttää tarttuneen jotain suurempaa, ja pian vedestä nousee verkon mukana kilon painoa lähentelevä kuha. Avovedestä tuttuja muikkuja saaliissa ei kuitenkaan näy. Pusan mukaan Nordic-verkot eivät ole erityisen hyviä muikun pyynnissä, vaikka lopulta näyte lajista saadaankin.
Viimeiseksi säästetyssä matalaan alle kolmen metrin veteen lasketusta koeverkosta on luvassa runsaampi saalis. Totta, enemmän keskikokoisia ahvenia ja särkiä kuin syvässä vedessä. Onpa joukossa muutama kehukokoa oleva körmyniska. Lisäksi jälleen yksi siika ja näytösluontoisesti yksi hieman erikoisempi särkikala, seipi.
Ahvenia ja kuhia Koitereessa näyttäisi todella olevan. Ahvenia näyttää nousevan kaikkialta ja kaiken kokoisia. Koitereen ahvenissa silmiinpistävää on niiden väri. Suurin osa ahvenista on aivan tavallisen värisiä, mutta osa todella tummia ja kauniin värisiä. Pieniä ja keskikokoisia kuhia tulee tasaisesti koeverkon eri solmuvälin osissa. Haukia sen sijaan ei tämän aamun koeverkkoihin osu yhtäkään.
Saaliin käsittely on tarkkaa työtä
Sillä aikaa kun olemme Pusan kanssa olleet järvellä, on Ahosola laittanut rannalla kaiken valmiiksi saaliin käsittelyä varten. Pusa ottaa ensimmäisen verkon saavista ja ryhtyy irrottamaan kaloja. Työ pitää tehdä reippaasti ennen kuin kalat alkavat kypsyä lämpimässä. Ahosola vuorostaan mittaa, punnitsee ja kirjaa Pusan lajittelemat saaliit paperilomakkeelle.
Pyynnin jälkeen kunkin verkon saalis (yksilömäärä ja yhteispaino) kirjataan koekalastuslomakkeelle lajeittain ja solmuväleittäin eriteltynä. Saalistiedoista lasketaan lajikohtaiset yksikkösaaliit biomassoina ja yksilömäärinä. Koekalastuksissa tehdään pituusjakaumat kaikista mittauskuntoisista särkiyksilöistä ja ensimmäisen päivän ahvenyksilöistä. Särkien pituusjakaumaan otetaan mukaan kaikki yksilöt, koska niiden määrä on vähäinen. Vähintään 15 senttimetrin mittaisista petokaloista (ahven, kuha ja hauki) mitataan yhteispaino.
– Eilen saatiin jo 105 ahventa. Lisäksi mitattiin särkiä, jotta saadaan kunnon pituusjakauma. Yksilömäärästä ja massasta lasketaan verkkokohtainen massa, Ahosola kertoo ensimmäisen koekalastuspäivän tuloksista.
Pieniä särkiä ei tullut koekalastuksissa saaliiksi viime vuonna ja sama näyttää jatkuvan tänäkin kesänä. Syynä on pieniä särkiä ravinnokseen käyttävien petokalojen runsas määrä Koitereella. Tänä vuonna myös pienet ahvenet ovat puuttuneet saaliista lähes kokonaan. Ne eivät ilmeisesti ole kylmän kesän vuoksi ehtineet kasvaa niin suuriksi, että jäisivät kiinni edes koekalastusverkon pienimpään viiden millin havakseen.
Vuoden 2025 koekalastusten perusteella Koitereen kalalajisto on niukka. Saaliiksi saatiin yhteensä kymmenen kalalajia: muikku, siika, särki, seipi, salakka, lahna, ahven, kuha, kiiski ja hauki. Valitettava yksityiskohta Koitereen kaloissa on se, että niissä runsaasti elohopeaa. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen pari vuotta sitten tekemän tutkimuksen perusteella yli kahden kilon haukia, yli 1,5 kilon kuhia ja yli kilon mateita ei suositella käytettäväksi kotitalouksissa ja kaupalliseen myyntiin niitä ei saa tuoda lainkaan.
Normaalin näytteenoton lisäksi Pusa haluaa ottaa saaliista erilleen pari pientä kuhaa, jotka Ahosola säilöö alkoholiin Itä-Suomen yliopiston tutkimuksia varten. Lisäksi aamun saaliista löytyy kolme siikaa, jotka kaikki otetaan talteen. Niistä tutkitaan myöhemmin päivän aikana siivilähampaat siikamuodon selvittämiseksi.
Työn ohessa ehditään muistella menneitä ja rupatella edellisistä koekalastusreissuista.
– Viime vuonna Koitereella oli yksi vähän erilainen koekalastusreissu, kun sää oli myrskyisä. Silloin vähän pelotti, Ahosola kertoo.
Työ tulee valmiiksi hieman ennen puolta päivää. Verkkojen pesun jälkeen on lounaan aika. Pusa on tuonut mukanaan herkullisia savumuikkuja, joita maistelen hymyssä suin.
Järven kalasto ja kalastus on muuttunut
Lounaan jälkeen paikalle hurauttaa autollaan Koitereen kalatalousalueen puheenjohtaja Petteri Tahvanainen. Kalatalousaluetta kiinnostaa mitä järvellä on. Vuosien kuluessa lohikalat ovat Koitereelta hävinneet ja tilalle on tullut kuha. Verkkokalastajien määrä on romahtanut ja osin sen vuoksi järven kalastosta ei saada enää samalla tavalla tietoa kuin runsaamman verkkokalastuksen aikaan.
– Kyllä tälle työlle on tilausta, toteaa Tahvanainen.
Vastaavasti vapakalastus on järvellä lisääntynyt ja tänä päivänä vapakalastuslupia myydään järvelle aikaisempaa enemmän. Erityisesti jigikalastus on yleistynyt. Tahvanaisen mukaan yleiskalastusoikeus on vähentänyt selvästi alueelta saatuja lupatuloja. Onneksi ammattikalastajilta saadut lupatulot tuovat edelleen rahaa alueen kassaan.
Koitereella ihmisiä kiinnostaa erityisesti vapakalastus ja kalastuslupiin liittyvät oikeudet. Kalatalouden Keskusliitolta puheenjohtaja Tahvanainen toivoisi erityisesti lapsille ja miksei aikuisillekin suunnattuja esitteitä kalalajeista ja kalastuksesta. Niille on tarvetta maakuntapäivillä ja pienemmissä paikallisissa tapahtumissa. Kalastajien kohtaamisissa yleisin esitetty kysymys koskee kalastonhoitomaksun 18–69 vuoden ikärajaa ja tarvitseeko se nyt maksaa vai ei. Ikärajan noston yhteydessä vapautuksen saivat kalastajat, jotka olivat ehtineet täyttää 65 vuotta 31.12.2023 mennessä eli vuonna 1958 tai aiemmin syntyneet. Kaikki ne, jotka tuolloin olivat vasta 64-vuotiaita, joutuvat maksamaan kalastonhoitomaksun, kunnes täyttävät 69 vuotta.
Koekalastuksen tuloksista
Palataan lopuksi vielä verkkokoekalastuksen tuloksiin. Kesällä 2025 ahven oli verkkokoekalastuksien yksikkösaaliilta runsain laji 65,4 % biomassaosuudeltaan. Seuraavaksi runsain laji biomassaltaan oli särki, jonka osuus oli 20,5 %. Kolmanneksi runsain laji oli kuha (6,7 %).
Ahven oli myös yksilömäärältään ylivoimaisesti runsain laji (80,8 %). Seuraavaksi suurimmat yksilömääräosuudet olivat särjellä (10,6 %), kiiskellä (3,3 %), kuhalla (1,5 %) ja seipillä (1,2 %). Muita kalalajeja oli koekalastussaaliissa yhteensä vain 2,6 % yksilömäärästä, esimerkiksi muikkuja saatiin vain 12 kappaletta, siikoja kahdeksan ja haukia kaksi.
Kalaryhmittäin tarkasteltuna särkikalojen (särki, seipi, salakka ja lahna) yhteenlaskettu biomassaosuus oli vain 25,5 %, mikä on erinomaista luokkaa. Ahvenkalojen (ahven, kuha ja kiiski) yhteenlaskettu biomassaosuus oli 72,3 % ja yksilömääräosuus 85,7 %. Petokalojen (yli 15 cm ahven, kuha ja hauki) yhteenlaskettu osuus biomassasta oli komea 67,8 %. Petokaloista ahvenen osuus oli 88,2 %, kuhan osuus 9,9 % ja hauen osuus 1,9 %. Koitereen kalaston rakennetta voisi kai kuvailla varsin hyväksi.
Kesän 2026 koekalastuksen tulokset eivät olleet vielä valmiita lehden painoon mennessä, mutta Ahosolan mukaan tulokset ovat saman suuntaisia. Pieniä eroja kuitenkin on, mutta ne johtuvat lähinnä eri osa-alueesta.
– Tänä vuonna kalastetulla osa-alueella 2 oli enemmän kuhaa ja isompia siikoja, sen sijaan lahna puuttui kokonaan, toteaa Ahosola.
Kalatalouskeskuksen tähän mennessä tekemät koekalastukset kertovat Koitereen kalakannan olevan suhteellisen hyvällä mallilla. Särkikalat eivät ole runsain kalaryhmä, mikä on hyvä asia. Mutta kuten konkari Pusa minulle kalapäivän aikana kertoi, Koitereella on ikävää olla 10 senttinen pikkukala, petokalojen saalistuspaine on niin kova. Pienten särkien lisäksi tähän kovan saalistuspaineen alaiseen ryhmään kuuluvat myös siianpoikaset ja muikut, mikä näkyy näidenkin lajien lukumäärässä.
Ensi vuonna verkkokoekalastukset jatkuvat ja kokonaan valmista pitäisi olla vuoden 2028 lopulla. Silloin koko Koitereen alue on koekalastettu, ensimmäistä kertaa sen historiassa.
Aiheesta lisää:
Ahosola, T. ja Paajanen, M. 2025. Koitereen kalastorakenneselvitys vuonna 2025, osa-alue 1. Pohjois-Karjalan kalatalouskeskus ry.
Olin, M., Lappalainen, A., Sutela, T., Vehanen, T., Ruuhijärvi, J., Saura, A. ja Sairanen, S. 2014. Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n työraportteja, Nro 21, Vuosikerta. 21, Helsinki.
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 6/2026.
Teksti ja kuvat Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto
Kirjoituksen pääkuva: Ammattikalastaja Jukka Pusa nostamassa koekalastuksessa käytettävää NORDIC-verkkoa Pohjois-Karjalan Kalatalouskeskuksen koekalastuksessa Koitereella.
Tilaa Suomen Kalastuslehti itsellesi tästä
