Asikkalassa sijaitsevaa Kalkkistenkoskea kunnostettiin vuosina 2021 – 2014. Koskialueelle levitettiin 10000 kuutiota kiveä. Nyt on aika tutkia löytyykö alueelta luonnossa syntyneitä taimenia.
Se on todella uskomaton paikka, Ahven-auton ratissa istuva Tapio toteaa minulle. Olen maanitellut Tapiota ottamaan minut mukaan jollekin hänen monista juttumatkoistaan, mieluiten sellaiseen kohteeseen, jossa tehdään kunnostuskohteen seurantaa. Toivomukseni toteutuu tällä Päijänteen Kalkkistenkoskelle suuntautuvalla matkalla.
Tapiolla on aivan erityinen innostuksen aihe tälle matkalle; auton tavaratilassa polttelee drone, jota Tapio ei ole päässyt aikoihin käyttämään. Sillä saa koskesta hyvää kuvamatskua, Tapio vakuuttelee.
Meillä on selkeä työnjako: Tapio kuvaa, minä kirjaan asioita ylös lehtijuttua varten. Tapio myös ajaa, ja eksymme matkalla. On pakko soittaa seurantaryhmän päämiehelle, Hämeen kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Tomi Rannalle. Hän neuvoo meidät perille oikeaan osoitteeseen. Kalataloustyön parasta antia ovat ehdottomasti maastotyöt. Ranta kumppaneineen löytyykin maastosta, kahluuhousut ja haavit valmiina. Koskella on tarkoitus suorittaa sähkökoekalastus, onhan kohde kunnostettu. Kunnostustyö on ollut vaativaa ja rahoittajatahoja useita. Nyt katsotaan, mitä sillä on saatu aikaan ja paikalle on kutsuttu Ranta sekä hänen työkaverinsa kalatalousneuvoja Marko Puranen, niin ikään Hämeen kalatalouskeskuksesta.
Aikoinaan merkittävä taimenen lisääntymisalue
Ensin aloitetaan kuitenkin perusteista. Eli katsotaan ja kuunnellaan, mihin on tullut tällä kertaa lähdettyä. Taustatietoapankkina Ranta on mitä mainioin.
– Päijänteen vesi on tällä hetkellä todella matalalla, Ranta toteaa. Onneksi kohde on kuitenkin lupaava: maaliskuussa 2022 suoritettiin kunnostus ja seuraavana syksynä paikalla oli jo järvitaimenen poikasia.
– Poikasta on tosiaan ollut, vaikka tänäkin kesänä Päijänteen lämpötila oli 27 – 28 astetta, Puranen komppaa.
Päijänteen luusuassa sijaitseva Kalkkistenkoski on aikoinaan ollut tärkeä järvitaimenen lisääntymisalue. Järvitaimenet tulevat alueelle kutemaan Päijänteen lisäksi alapuolisesta Ruotsalaisesta. Kalkkistenkosken alueelta on löydetty laskennoissa useina vuosina jopa 50 – 70 kutupesää. Ongelmana kuitenkin on, etteivät taimenen poikaset ole selvinneet aikuisiksi, sillä poikasille sopivat elinympäristöt puuttuvat. Kalkkistenkoskea on aiemmin myös perattu voimakkaasti, pääuomaa on syvennetty tukin uittoa varten ja kosken virtausta on muutettu.
Yksi suurimmista kunnostuksista Etelä-Suomessa
Kalkkistenkosken kokonaisuus sisältää kaikkiaan kuusi kohdetta: Myllyriutan, Leppäsaaren, Susisaaren, Ruutsaaren, Kotasaaren ja Säynesaaren kohteet, jotka kunnostettiin 2021 – 2024. Kunnostuksen tavoitteena oli lisätä järvitaimenen lisääntymismahdollisuuksia eli rakentaa kutusoraikkoja ja poikaskivikoita.
Kunnostus on ollut yksi Etelä-Suomen suurimmista – ja epäilemättä myös haasteellisimmista. Kosken pudotuskorkeus on lähes hävinnyt Päijänteen pinnan laskun yhteydessä 1830-luvulla ja Ruotsalaisen pinnan noston yhteydessä 1950-luvulla. Jäljellä oleva noin metrin pudotus tapahtuu Mikonsaaren alueella noin 100 metrin matkalla. Päijänteen säännöstelyn takia ja pudotuskorkeuden puuttuessa alueen vedenkorkeus vaihtelee huomattavasti, jopa yli 1,5 metriä. Tästä syystä normaaleja kunnostusrakenteita ei voitu suoraan käyttää kunnostuksissa.
– Yhteensä kiveä ja soraa ajettiin kohteille noin 10 000 kuutiota. Suurin kunnostuskohde Myllyriutta käsitti materiaalista puolet, Ranta kuvailee.
Koekalastukset ovat yksi osa asiantuntijatehtäviä
On aika laittaa sähkökoekamat päälle ja painua koskeen. Sen Ranta ja Puranen tekevät tottuneesti. Sähkökoekalastukset, emokalapyynnit ja kutupesälaskennat kuuluvat Hämeen kalatalouskeskuksen rutiinitehtäviin. Parivaljakko etenee koskessa kuten on ennalta sovittu, järjestelmällisesti koeala koealalta. Tapio virittää dronen ja pian se huristelee kosken päällä tuulessa kuin sudenkorento ikään.
Tällä välin jututan Suomen vapaa-ajankalastusmuseosäätiön puheenjohtajaa Hannu Heinosta, joka on paikalla seuraamassa sähkökoekalastusta. Säätiö on hankkeen hallinnoija, joten luonnollisesti kunnostuksen tulokset kiinnostavat myös sitä. Hankkeen toteuttaja- ja yhteistyötaholistaus on vaikuttava, rahoittajapuolesta puhumattakaan. Lisäksi hanke on saanut WWF:n Panda-palkinnon vuonna 2021.
– Selvitystyö kunnostushankkeesta on aloitettu jo yli kymmenen vuotta sitten, kun Hämeen ELY-keskus tilasi kunnostuksen selvitystyön, mutta hanke ei silloin vielä edennyt, Heinonen kertoo.
Vuonna 2016 hanke sai tuulta siipiensä alle Päijänne-Leaderin rahoituksen myötä, ja kalastusbiologi Joonas Rajala otti kunnostuksen valmistelusta vetovastuun.
– Kunnostustyötä hoiti Joonas Rajala vuonna 2020 ja siitä eteenpäin kunnostustyön vastuu on ollut Hämeen kalatalouskeskuksen Tomi Rannalla, Heinonen kertoo.
Kesken rupattelun Heinosen ilme terävöityy. Ranta ja Puranen kahlaavat takaisin penkalle.
– Tuliko mitään, Heinonen huutaa. Jotain on kuin onkin jäänyt haaviin. Simppujen ja ravun lisäksi sangosta löytyy muun muassa järvitaimenia. Pian ne mitataan ja kirjataan ylös, mutta sitä ennen Tapio ottaa saaliista kuva-aineistoa. Silmää miellyttää erityisesti kivennuoliainen.
– Tuotiin se ihan sinua varten, Ranta virnistää Tapiolle.
Koekalastukset jatkuvat vielä vuosia
Saaliin ihmettelyn ja paijauksen jälkeen alkaa dokumentaatio. Puranen mittaa ja Ranta kirjaa mitat ylös. Järvitaimenten joukosta löytyy niin eväleikattuja kuin koskessa syntynyttäkin poikasta.
Syksyn sähkökoekalastusten tulokset kertoivat ainakin sen, että taimen on lisääntynyt kaikilla kunnostetuilla alueilla, vaikka tiheydet eivät olleet kovinkaan korkeita. Kunnostettujen alueiden sähkökoekalastusten jälkeen vuorossa ovat kutupesälaskennat marraskuussa 2025. Aika näyttää, miten kunnostetut koskialueet alkavat toimimaan. Seurantaa jatketaan vielä vuosia ennen kuin voidaan antaa arvioita kunnostusten vaikuttavuudesta.
– Yhden vuoden perusteella sitä on hankala sanoa, Ranta kiteyttää.
Kun koekalastus on saatu tässä kohteessa onnistuneesti loppuun, suuntaamme autolla vastarannalle toiseen kohteeseen. Päivä on pian puolessa. Auton tavaratilasta mukaan koskelle otetaan koekalastusvälineiden lisäksi kylmälaukut.
– Jos saadaan kalaa, niin voidaan tämän jälkeen pitää evästauko, Ranta lupaa. Minulla on eväänä kuivalihaa ja Markolla sushia.
Perillä Tapio ihastelee veden kirkkautta ja vesikasvien vähäistä määrää.
– Kalkkistenkoskihan on säästynyt aikanaan voimalaitosrakentamiselta, taustoittaa Ranta. Paikallisessa yhdistyksessä oli siihen aikaan vielä isoja poikia jäseninä, he laittoivat hommalle stopin.
Kalkkistenkoski onkin suojeltu koskiensuojelulain nojalla eli se löytyy ihan kirjoitettuna koskiensuojelulain tekstistä.
Kosken tulevaisuus näyttää hyvältä
Ranta ja Puranen kalastavat ennalta määriteltyä koealaa reilun tunnin verran. Saalis on varsin kiitettävä. Sangossa kiiltelee sekä istukkaita että luontaista järvitaimenta.
– Vikkelimmät otukset pääsivät livahtamaan karkuun, Puranen nauraa.
Kun saalis on dokumentoitu ja vapautettu, tutkimusmatka alkaa olla pulkassa. Seurueemme asettuu lounaalle kirkasvetisen kosken rantaan. Auringonvalo siivilöityy kesän paahtaman lehvästön läpi ja sähkötystä paenneet otukset palaavat hiljalleen takaisin hengailupaikoilleen. Aistin, että Kalkkistenkosken tulevaisuus on täynnä toivorikasta odotusta. Jos kalat osaisivat puhua, ne olisivat kanssani samaa mieltä.
Aiheesta lisää:
Moisio, H. 2022. Poikasalueita uhanalaiselle taimenelle. Suomen Kalastuslehti 3/2022: 10 – 15.
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 8/2025.
Teksti: Anne Mäkelä, Kalatalouden Keskusliitto
Kuvat: Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto
Tilaa Suomen Kalastuslehti itsellesi tästä
