Kala-alan toimijat ja rannikon asukkaat ovat jo pitkään olleet törmäyskurssilla kasvavan merimetsokannan kanssa. Heinäkuussa maassamme oli 25 700 pesivää merimetsoparia ja yhteensä noin 120 000 merimetsoa. Juuri valmistunut merimetsotyöryhmän ehdotus kansalliseksi merimetsostrategiaksi sekä sen toimenpidesuunnitelma eivät ole riittäviä vähentämään merimetson aiheuttamia ongelmia ja niistä koituneita ristiriitoja.
Ympäristöministeriön työryhmässä mukana olleet kala-alan, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbundetin (SLC) ja Kristiinankaupungin edustajat katsovat, ettei työryhmässä tunnustettu sitä, että ylisuureksi kasvanut merimetsokanta aiheuttaa vakavaa haittaa kalakannoille, saaristoluonnolle, saariston asukkaille ja yrittäjille, vapaa-ajankalastukselle, kalankasvatukselle ja kalastuselinkeinoille. Merimetso on osaltaan vaikuttanut kotimaisen pyydetyn kalan tarjonnan vähentymiseen. Ongelmaa tulisi tarkastella myös uhanalaisten ja silmällä pidettävien kalakantojen näkökulmasta.
Jo merimetson kannanhoitosuunnitelmassa vuonna 2005 todettiin merimetsokannan saavuttaneen suotuisan suojelutason pesivien parien määrän ollessa viisituhatta. Vuoden 2016 merimetsotyöryhmässä todettiin, että jos silloin esitetyt toimenpiteet eivät lievennä ristiriitoja, on tutkittava vaihtoehtoisten lisätoimenpiteiden tarpeellisuutta. Tässä tehtävässä nykyinen merimetsotyöryhmä ei onnistunut.
Kala-alan, SLC:n ja Kristiinankaupungin edustajat jättivät merimetsotyöryhmän ehdotukseen kansalliseksi merimetsostrategiaksi sekä toimenpidesuunnitelmaan täydentävän mielipiteen ja seitsemän toimenpide-esitystä. Merimetsoristiriitojen ratkaisemiseksi nämä tulisi ottaa poliittisella tasolla käsittelyyn mahdollisimman pian.
1. Merimetsolle on laadittava valtakunnallinen kannanhoitosuunnitelma.
2. Merimetsokanta on liian suuri kalakantojen kantokykyyn suhteutettuna. Merimetson kokonaiskantaa ja kolonioiden kokoa tulisi rajoittaa merkittävästi. Tärkeiden kalastusalueiden sekä kalojen lisääntymis-/istutusalueiden ympärille on luotava suoja-alueet.
3. Merimetsoa koskevien poikkeuslupien haussa hakijoiden todistustaakkaa on alennettava.
4. Poikkeuslupien käsittelyaikaa on lyhennettävä merkittävästi.
5. Kansalliseen lainsäädäntöön on tehtävä muutoksia, jotka helpottavat poikkeuslupien saamista. Merimetsoja koskevien poikkeuslupien käsittely on siirrettävä riistahallinnolle.
6. Perinteinen tapa arvioida kannan kokoa pesivien parien määrän perusteella ei anna oikeaa kuvaa populaation mittasuhteista ja saattaa johtaa vahinkojen/vahingon uhkan aliarviointiin. Ei-pesivät linnut muodostavat merkittävän osan kokonaispopulaatiosta. Arvioinnit ja toimenpiteet tulisi suunnitella ja mitoittaa kokonaispopulaation perusteella.
7. Merimetsostrategia ja toimenpidesuunnitelma muotoillaan hallitusohjelman edellyttämällä tavalla: ”Laaditaan ja toimeenpannaan merimetsostrategia kannan hallitsemiseksi ja vahinkojen ehkäisemiseksi” ja ”Sujuvoitetaan merimetsojen metsästyksen poikkeuslupien saantia.”
Suomen tulisi jatkossa toimia EU:ssa aktiivisesti sen puolesta, että merimetso siirretään metsästettävien lintujen listalle (lintudirektiivi, liite II). Yhdessä esimerkiksi munien öljyämisen kanssa yllä luetellut toimenpiteet mahdollistaisivat merimetsokannan kohtuullistamisen niin kalakantojen kuin ihmistenkin näkökulmasta tarkasteltuna.
Lisätietoja:
Kalatalouden Keskusliitto, Malin Lönnroth p. 040 5960 808
Kristiinankaupungin kaupunki, Mila Segervall p. 040 525 823
Suomen Ammattikalastajaliitto, Kim Jordas p. 040 0720 690
Suomen Kalankasvattajaliitto, Irja Skytén-Suominen, p. 050 3727 652
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Juha Ojaharju, p. 045 113 3050
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC, Stefan Thölix, p. 050 552 5392
