Merimetsolle halutaan Itämeren laajuinen kannanhoitosuunnitelma

Merimetso runsastuu edelleen Itämerellä. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa linnut syövät jo niin paljon kalaa, että se vaikuttaa tietyillä alueilla kielteisesti kalakantoihin ja vähentää kalansaaliita. Pohjoismaiset tutkijat ja kalastusbiologit kokoontuivat keskustelemaan merimetsokannan hallinnan parantamisesta suojellakseen kalakantoja ja kalastusta. Pidemmällä tähtäimellä työryhmä haluaa saada aikaan yhteispohjoismaisen merimetsokantojen hoitosuunnitelman Itämerelle.

– Merimetso ei ole enää uhanalainen lintulaji Pohjois-Euroopassa ja on olemassa useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että merimetsosta on tullut uhka tietyille kalakannoille. Merimetsot ovat hyvin liikkuvia, mikä vaikeuttaa kannanhoitoa ja lukumäärän säätelyä. Esimerkiksi merimetsot, jotka talvella etsivät ruokaa tanskalaisista joista ovat peräisin Ruotsista. Olemme yksimielisiä siitä, että merimetson kannanhoito olisi hyvä koordinoida kansainvälisesti, sanoo tutkija Maria Ovegård Ruotsin maatalousyliopiston vesiluonnonvarojen osastolta. Ovegård osallistui yhteistyöryhmän kokoukseen Silkeborgissa.

Kokouksessa kävi selväksi, että merimetsojen aiheuttamat ongelmat ovat suurimmat Tanskassa. Siellä on jo pitkään havaittu merimetsojen kielteisiä vaikutuksiin kaloihin ja kalastukseen sekä rannikolla, joissa ja järvissä. Sitä mukaan, kun merimetsojen esiintymisalue Itämerellä on laajentunut, huoli vähenevistä kalansaaliista ja suojeltavien kalakantojen tilasta ovat kasvaneet Suomen ja Ruotsin rannikolla. Norjassa merimetsojen aiheuttamia ongelmia on koettu vasta viime vuosina lintujen levittyä sisävesialueille, jossa niitä nykyisin myös metsästetään. Virossa merimetsokanta ei ole aiheuttanut ristiriitoja sidosryhmien välillä, koska rannikon kalakannat ovat edelleen hyvät.

– Näemme tarpeen lisätä ja kehittää maiden välistä tiedonvaihtoa sekä tutkijoiden että viranomaisten väillä. Tutkimme nyt rahoitusmahdollisuuksia yhteishankkeisiin selvittääksemme miten voimme suojella haavoittuvia, ekologisesti ja taloudellisesti arvokkaita kalakantoja sekä samalla säilyttämään merimetson suotuisan suojelutason Itämerellä. Suomessa ei ole päivitettyä kannanhoitosuunnitelmaa toisin kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Pitkällä tähtäimellä yhteistyön tarkoituksena on saavuttaa Itämerellä yhteispohjoismainen merimetsokannan hoitosuunnitelma, sanoo projektipäällikkö Marina Nyqvist, Österbottens Fiskarförbundista, yksi yhteistyöryhmän osallistujista.

Pohjoismaiden ministerineuvosto on rahoittanut yhteistyöryhmää, joka koostui kala- ja lintututkijoista sekä kalastusorganisaatioiden edustajista Tanskasta, Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Virosta. Suomesta yhteistyöhön on osallistunut Luonnonvarakeskus ja Österbottens Fiskarförbund. Viimeisen Silkeborgissa 5.–6. huhtikuuta pidetyn kokouksen järjesti Tanskan teknillisen yliopiston makeanveden kalastuksen ja ekologian osasto.

Lisätietoja antavat:
Marina Nyqvist, projektipäällikkö ja suunnittelija, Österbottens Fiskarförbund, puh. 050 527 2314, marina.nyqvist@fishpoint.net
Maria Ovegård, tutkija, vesiluonnonvarojen osasto, Ruotsin maatalousyliopisto, tel: +44 10-471 41 19, maria.ovegard@slu.se (ruotsiksi tai englanniksi)