Search
Close this search box.

Silakka

Silakka (Clupea harengus membras) on Itämeressä elävä parvikala ja sillin alalaji. Silakka on Varsinais-Suomen maakuntakala. Silakan kyljet ovat hopeanhohtoiset ja selkä vivahtaa sinimustaan tai sinivihertävään. Vatsa on väritykseltään valkoinen ja suhteellisen terävä siellä olevien talkasuomujen vuoksi. Silakan suomut irtoavat herkästi, sillä ei ole kylkiviivaa ja sen suu on suhteellisen suuri ja hampaaton. Silakka muistuttaa paljon kilohailia. Tavallisimmin silakat ovat 15 – 20 cm mittaisia.

Silakat syövät pääasiassa eläinplanktonia, mutta ravinnoksi kelpaavat myös pohjaeläimet ja pikkukalat. Silakat etsivät ruuan näön perusteella ja havaitsevat ruuan vasta muutaman millimetrin etäisyydeltä. Silakka syö eniten kesällä lämpimän veden aikaan ja ruokailu loppuu lähes kokonaan veden lämpötilan laskiessa alle kahden asteen.

Silakan kutu ja kasvu

Silakka saavuttaa sukukypsyyden 2 – 3-vuotiaana. Kutuaika on keväällä touko-­kesäkuussa, mutta kutevia silakoita voi löytää varhaiskeväästä loppusyksyyn. Kutuajan perusteella silakat jaetaan kevät- ja syyskutuisiin. Syyskutuisia on vain muutama prosentti koko kannasta. Silakat kutevat parvissa rantamatalissa noin 1 – 8 metrin syvyydessä ja noin viisiasteisessa vedessä. Kesällä vesien lämmetessä kutu voi tapahtua jopa parinkymmenen metrin syvyydessä. Silakka kutee normaalisti sisälahdissa, mutta rehevöityneillä alueilla kutualueet ovat siirtyneet ulommas saaristoon. Poikaset kuoriutuvat keväällä parissa viikossa ja kesällä vesien lämmettyä muutamassa päivässä. Kuoriutuessaan poikaset ovat 5 – 7 millimetrin mittaisia ja läpikuultavia. Ensimmäisen vuoden aikana normaalikasvuinen silakka saavuttaa yli 10 sentin pituuden. Kasvu hidastuu ensimmäisen vuoden jälkeen selvästi. Silakan kasvussa on kuitenkin voimakkaita alueellisia ja ajallisia eroja. Nopeakasvuiset silakat löytyvät lounaisrannikolta ja hidaskasvuiset yksilöt Perämereltä.

Silakan kalastus

Saalismäärältään silakka on Itämeren ja Suomen tärkein kalalaji. Silakka muodostaa Suomen kalansaaliista lähes kaksi kolmasosaa ja merisaalista yhdessä kilohailin kanssa 95 prosenttia. Silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastus saivat vuonna 2018 MSC:n kestävän kalastuksen sertifikaatin ensimmäisenä Suomessa. Selkämeri ja Saaristomeri ovat silakan tärkeimpiä kalastusalueita. Silakkaa pyydetään kaupalliseen kalastukseen pääasiassa trooleilla, mutta myös rysillä ja verkoilla. Vapaa-ajan kalastajat pyytävät silakkaa silakkalitkalla ja verkoilla. Silakan kaupallisen kalastuksen kokonaissaalis oli vuonna 2020 noin 92,5 miljoonaa kiloa ja vapaa-ajan kalastuksen kokonaissaalis oli 0,9 miljoonaa kiloa.

Silakan levinneisyys

Silakka elää koko Itämeren alueella niukkasuolaisia perukoita myöten. Poikasvaiheessa silakoita voi tavata jokisuissa, mutta myöhemmällä iällä silakoita ei näillä alueilla ole.

Lisää silakkaa ruokapöytään!

Silakka on yksi parhaista ruokakaloista. Silakka on edullinen, sen saatavuus on hyvä ja se taipuu moneen. Silakka maistuu niin savustettuna, säilöttynä kuin hiillostettuna, eikä perinteisiä silakkapihvejä kannata unohtaa. 

Kalaa suositellaan syötäväksi ainakin kaksi kertaa viikossa, lajeja vaihdellen. Silakka sisältää runsaasti terveellisiä rasvahappoja, mutta rasvaisena kalana silakkaan kertyy ympäristömyrkkyjä enemmän kuin vähärasvaisempiin kaloihin. Siksi lapsien, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien ei tulisi syödä isoja, yli 17 senttimetrin silakoita enempää kuin kerran tai kaksi kuukaudessa. 

Silakan kulutus on laskenut roimasti Suomessa. Nyt on hyvä aika palauttaa silakka lautaselle!

Lue lisää meidän silakkaesitteestämme

Suomen suurin ennätyskalalautakunnan hyväksymä silakka painoi 726 grammaa ja se pyydettiin verkoilla Saaristomereltä vuonna 2002. Katso kaikki ennätyskalat

Silakan pyyntimuodot: trooli ja rysä, verkko, silakkalitka