ARTIKKELI

Kalan myynti – sallittua vai ei?

Kuhia ja ahvenia laatikossa. Kalojen päällä tukku seteleitä ja kolikoita.

Vapaa-ajankalastajien kalan myynti puhuttaa niin nettipalstoilla kuin kahvipöydissä. Mikä on totuus kaupasta, saako kalaa myydä vaiko ei. Siihen koitamme nyt ottaa kantaa.

Facebookin keskustelupalstoilla näkee vähän väliä kaupattavan kalaa aivan avoimesti. Osa kauppiaista on kaupallisia kalastajia, joille myynti on sallittua, mutta osa myyjistä on selkeästi vapaa-ajankalastajia. Asia herättää hämmennystä, koska eikö ainoastaan kaupallisten kalastajien kuuluisi saada myydä kalaa. Tilanne ihmetyttää niin kaupallisia kalastajia, kalastuksenvalvojia kuin poliisia. Voidaanko asiaan puuttua ja kenen toimesta?

Merialueella myynti on kielletty

Merkittävin ero tulee siitä, onko vapaa-ajankalastajan saalis pyydetty merialueelta vai sisävesiltä. Kalastuslain 91 § 3 momentissa asia ilmaistaan seuraavasti.

Merialueelta saadun saaliin ensimyynnistä ja sen rajoituksista säädetään Euroopan unionin lainsäädännössä ja sen toimeenpanemiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä.

EU:n kalastuksen valvonta-asetuksen 1224/2009 virkistyskalastuksen valvonnasta kertovan 55 artiklan 2 kohdassa todetaan

Virkistyskalastuksesta saatujen saaliiden kaupan pitäminen on kielletty.

EU:n lainsäädännön mukaan vapaa-ajankalastajan mereltä pyydetyn kalan myynti ei siis ole sallittua. Tässä teksti on täysin selvä.

Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta antaa vastauksen siihen mitä seuraa, jos vapaa-ajankalastaja myy merialueelta pyytämäänsä kalaa. Lain 49 § 18 kohdan mukaan

Ruokavirasto määrää rikkomusmaksun sille, joka:

18) pitää virkistyskalastuksesta peräisin olevia saaliita kaupan vastoin neuvoston valvonta-asetuksen 55 artiklan 2 kohdan säännöstä

Rikkomusmaksun suuruus määräytyyn 50 § 2 momentin mukaan

Muista 49 §:ssä tarkoitetuista rikkomuksista kuin tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetuista rikkomuksista määrättävä rikkomusmaksu on vähintään 300 euroa. Luonnolliselle henkilölle määrättävä rikkomusmaksu on enintään 25 000 euroa ja oikeushenkilölle enintään 50 000 euroa.

Mikäli vapaa-ajankalastaja siis myy merialueelta pyytämäänsä kalaa, hän syyllistyy rikkomukseen, josta hänelle voidaan määrätä vähintään 300 euron rikkomusmaksu. Ei ole väliä mitä kalaa myydään, kuinka paljon tai millä välineillä kala on pyydetty – vapaa-ajankalastajan mereltä pyytämän kalan myynti on yksinkertaisesti kielletty.

Sisävesillä vähäinen myynti on mahdollista

Sisävesillä tilanne on toinen – ja samalla hankalampi. Kalastuslain 91 § sanotaan

Muut kuin kaupalliset kalastajat eivät saa harjoittaa sisävesiltä kalastamansa tai lukuunsa kalastetun saaliin ensimyyntiä lukuun ottamatta suoraan lopulliselle kuluttajalle satunnaisesti myytävää vähäistä kala- tai rapuerää.

Lakiteksti siis antaa ymmärtää, että sisävesiltä pyydetyn kalan myynti on mahdollista myös vapaa-ajankalastajalle. Mutta on syytä muistaa, että lakia valmisteltaessa annetussa hallituksen esityksessä (HE 192/2014) tällekin kalan myynnille on määritelty tietyt raamit.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sisävesialueilla sovellettavasta virkistys- tai kotitarvekalastuksesta peräisin olevien saaliiden osittaisesta myyntikiellosta. Se ei koskisi vähäisiä ja satunnaisesti suoraan lopulliselle kuluttajalle myytäviä eriä. Vähäisenä määränä voitaisiin pitää enintään sataa kiloa perkaamatonta kalaa taikka kolmeasataa rapua vuodessa. Pienen määrän myynti sallittaisiin, jotta tavanomainen naapurille tai tuttaville tapahtuva vähäinen myynti olisi jatkossakin mahdollista. Tämä ei vaikuttaisi valvontaan, eikä oleellisella tavalla kaupallisten kalastajien toimintaedellytyksiin, koska myynti olisi sallittua vain lopullisille kuluttajille. Kauppaan ja ravintoloihin tapahtuva myynti jäisi kokonaan kiellon piiriin. Mainittuja pieniä eriä enemmän myyvät kalastajat voisivat yksinkertaisen menettelyn kautta halutessaan rekisteröityä kaupallisiksi kalastajiksi ja jatkaa myyntiä 2 momentin kiellosta riippumatta. Pienimuotoista myyntiä koskisivat edelleen kalastuslaista riippumatta muun muassa vero- ja elintarvikelainsäädännöstä johtuvat velvollisuudet.

Hallituksen esityksen mukaan kalaa saisi siis myydä vähäisiä ja satunnaisia eriä ja tämä vähäinen määrä olisi 100 kiloa perkaamatonta kalaa vuodessa.

Loppuyhteenvetoa

EU-säännöksien mukaan virkistyskalastuksesta peräisin olevia mereltä pyydettyä saaliita ei saa pitää kaupan. Sääntö on ehdoton mereltä pyydetyn kalan osalta tällä hetkellä. Tässä ei ole eroa sillä, kuka näitä kaloja pitää kaupan. Laissa säädetään rangaistus sille, joka pitää tällaisia kaloja kaupan.

Olennaista vapaa-ajankalastajan kalan myynnin sallittavuuden kannalta on siis se, mistä kalat on pyydetty. Sisävesillä vähäinen myynti suoraan kuluttajalle on mahdollista. Sisävesiksi luetaan sekä järvet että joet. Tarkka tieto joen ja meren rajan sijainnista löytyy Kalastusrajoitus.fi -palvelusta. Esimerkiksi Porvoonjoen edustan verkkokalastuskiellon raja tai karttaan merkitty kalaväylä ovat aina meressä.

On myös hyvä muistaa, että kalojen pyyntiin käytetyllä menetelmällä ei ole merkitystä. Laki koskee yhtä lailla verkoilla tai katiskalla pyydettyä saalista kuin jigaamalla tai pilkkimällä saatua saalista.

Kalastuslain tulkinnan osalta kirjoitusta varten on kuultu erityisasiantuntija Roni Seléniä ja hallitussihteeri Irena Pirhosta maa- ja metsätalousministeriöstä. EU-säädösten tulkinnan osalta kirjoitusta varten on haastateltu lainsäädäntöneuvos Maija Melaa maa- ja metsätalousministeriöstä.

Aiheesta lisää

Kalastuslaki

EU:n kalastuksen valvonta-asetus

Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta

Laki yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta

Hallituksen esitys eduskunnalle kalastuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Kirjoitus on julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 2/2024.

Teksti ja kuva Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto

Tilaa Suomen Kalastuslehti itsellesi tästä

Kategoriat
Arkistot