Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Esa Lehtonen on pitkän työuransa aikana katsonut pyydyskehittelyä monelta eri kantilta. Hylkeiden määrän kasvun myötä iso osa työajasta on mennyt miettiessä, miten suojata pyydyksiä ja kalansaaliita hylkeiltä, viimeisenä innovaationa hyljekarkottimet.
Soittaessani Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Esa Lehtoselle huhtikuussa, hän istuu autossa työkaverinsa Roope Lehmosen kanssa matkalla kohti Naantalia. Naantalissa heitä odottavat Ace Aquatec US3 hyljekarkottimet ja sukeltajaryhmä. Karkottimet on tarkoitus ankkuroida meren pohjaan ajatuksena estää hylkeiden pääsy merenlahteen Naantalinaukolle.
Hyljekarkottimien kehittäminen ja muokkaaminen Suomen olosuhteisiin sopiviksi on vienyt ison osan Esan työajasta viimeiset viisi vuotta. Työtä on tehty osana Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamaa Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuusohjelmaa (TUKALA).
Pitkä työura pyydyskehittämisen parissa
Esa Lehtonen on työskennellyt koko työuransa saman työnantajan palveluksessa. Paraisten kalakoulusta vastavalmistunut iktyonomi palkattiin vuonna 1986 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen työskentelemään yhdessä Petri Suurosen kanssa kalanpyydysten kehitystyössä. Työnantaja on nykyisin nimeltään Luonnonvarakeskus (Luke), mutta Esa työskentelee edelleen samojen asioiden parissa eli pyydystekniikan kehittämisessä. Aloittaessani ensimmäiset työtehtäväni koskivat muuan muassa pyydysten valikoivuutta, Esa kertoo.
Viimeisen vuosikymmenen aikana on tehty paljon työtä pyydysten ja saaliiden suojaamiseksi hylkeiltä. Ensimmäinen tärkeä kehitysaskel oli ponttonirysien eli push up -rysien käyttöönottaminen ja yksityiskohtien edelleenkehittäminen, Esa kertoo. Uudet rysät löivät läpi nopeasti, vain muutamassa vuodessa, koska ne osoittivat toimivansa todella hyvin.
Vuosien varrella Esa on ehtinyt työskennellä muun muassa hylkeiden ravinnonkäyttöä ja saalistusta selvittäneen satelliittiseurannan parissa sekä pyydysten suojaamiskeinoja kehittäneen vedenalaiskuvauksien parissa. Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. Yksi yhteinen nimittäjä kaikelle Esan tekemälle työlle on kuitenkin aina ollut läheinen yhteistyö kaupallisten kalastajien kanssa.
Viimeisimpänä työnä taistelussa hylkeiden aiheuttamia vahinkoja vastaan on ollut työ hyljekarkottimien parissa. Esa muistuttaa, että sekä ponttonirysät että hyljekarkottimet ovat antaneet hyviä tuloksia, mutta ne eivät poista sitä tosiasiaa, että hylkeitä on todella paljon. Tekniikka tarjoaa vain laastaria haavoihin.
Kalastuksen rooli on muuttunut
Esa on työskennellyt ammattikalastuskysymysten parissa jo 1980-luvun puolivälistä lähtien ja hän on nähnyt yhteiskunnassa tapahtuneen muutoksen ammattikalastusta kohtaan.
– Urani alussa ammattikalastajat olivat keskeisiä tekijöitä saaristossa ja heitä arvostettiin. Valitettavasti tänä päivänä kaupalliset kalastajat saavat niskaan paljon perusteetonta kritiikkiä, eikä vähiten sosiaalisessa mediassa, Esa harmittelee ja jatkaa, tämä tietysti kertoo jotakin myös yhteiskuntamme yleisestä tilasta. Paraisten kalakoulussa meitä oli kaikkiaan noin 60 opiskelijaa. Valmistuessamme oli paljon työpaikkoja joista valita. Kalatalousalalla oli imua ja alan kannattavuus oli hyvä, selittää Esa. Tänään tilanne on toinen. Kalastajakunta kamppailee haasteiden edessä ja kalastajien määrä vähenee. Viime aikoina on keskusteltu jopa kalatalouskoulutuksen alasajosta Suomessa.
– Alan koulutusta tarvitaan edelleen, mutta kenties koulutuksen tulisi olla jotain aivan erilaista kuin mihin olemme tottuneet, koska ympäröivä yhteyskuntakin muuttuu, Esa pohtii.
Uusinta tekniikkaa testataan Naantalissa
Takaisin Naantaliin. Tänään paikoilleen asennettavat hyljekarkottimet edustavat uusinta tekniikkaa. Sen sijaan että karkotin asennettaisiin kelluvalle lautalle jonne virta saadaan aurinkopaneelista, nämä tullaan asentamaan pohjalle merenlahteen johtavien salmien suulle. Nämä karkottimet saavat virtansa vedenalaista kaapelia pitkin maalta.
Seitsemän kalastajaa tulevat hyötymään kokeilusta. Kyse on pääasiassa kuhan kalastajista. Kokeiluun kuuluu, että kalastajat pitävät kirjaa saaliistaan. Tekniikkaa testattiin ensimmäistä kertaa viime syksynä ja alustavat tulokset olivat lupaavia. Nyt on kyse hienosäädöstä. Esan mukaan kaupalliset kalastajat ovat hyvin kiinnostuneita hyljekarkottimista. Sana karkottimien tehokkuudesta on levinnyt. Tekniikan ongelma ovat korkeat kustannukset siitä huolimatta, että kaupallisilla kalastajilla on uudella tukikaudella mahdollisuus saada 80 % tuki karkotinhankintoihin. Yksi Naantalissa käytettävä hyljekarkotin maksaa 18000 euroa. Naantalissa on suunniteltu ottaa käyttöön viisi Ace Aquatec US3 yksikköä, jotta lahden sulkeminen olisi riittävän tehokasta.
Vaelluskaloille suojaa hyljekarkottimilla
Viime aikoina on keskusteltu hylkeiden vaikutuksesta vaelluskaloihin jokien suualueilla. Monin paikoin on esimerkiksi ollut vaikeuksia saada kokoon riittävä määrä siikojen emokaloja ja kiinni saaduissa kaloissa on ollut hylkeiden aiheuttamia vaurioita.
Esa kertoi, että Iijoella tehtiin viime syksynä ensimmäistä kertaa kokeilu hyljekarkottimilla. Viime vuosina harmaahylkeet ovat vaeltaneet Iijokea ylös aina voimalaitospadolle asti. Tarkoitus oli turvata emokalojen saatavuus, jotta saataisiin kerättyä riittävästi siian mätiä. Kahden kuukauden mittainen kokeilu kuudella hyljekarkottimella antoi hienoja alustavia tuloksia. Emokalojen määrä kasvoi merkittävästi.
Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liiton toiminnanjohtaja Vesa Rantanen vahvistaa, että hyljekarkottimet sopivat erinomaisesti vaelluskalojen suojeluun. Yhdistys teki viime vuonna oman pilottikokeen liikuteltavilla hyljekarkottimilla Pyhäjoella. Kokeilussa siian mätiä saatiin talteen yli kolminkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna.
Hyljekarkottimet siis toimivat, mutta kustannuskysymys tulisi saada ratkaistua. Samoin hyljekannan kokoa koskeva kysymys. Yhteiskunnalla on ollut suuri halu suojella hylkeitä. Suojelu on nyt johtanut siihen, että sekä kalastajat että kalakannat kärsivät. Herääkin kysymys, kenen oikeastaan tulisi maksaa hyljekarkottimet? Teknisten kysymysten lisäksi tulee voida myös keskustella ja tehdä päätöksiä sen suhteen mikä on riittävä hyljekannan koko erialueellamme ja miten kalastus alana siitä selviää.
Kiinnostava yhteishanke
Kuten aina henkilökuvia tehdessäni, kysyn myös Esalta mitkä ovat olleet hänen työuransa kolme parasta ja kolme huonointa asiaa. Esa naurahtaa kysymykselleni ja toteaa, että jos uran aikana olisi tullut vastaan hirveä määrä huonoja asioita, ei hän olisi työskennellyt niin pitkään samassa paikassa.
Hienoimmaksi kokemukseksi Esa kuitenkin nostaa 1990-luvulla tehdyn yhteistyöhankkeen, joka vei hänet sekä Alaskaan että Ruotsiin. Hänen mielestään on myös ollut hienoa, kuinka työ hyljekarkottimien parissa on todella mennyt eteenpäin yhteistyössä kaupallisten kalastajien kanssa. Tehdyt ratkaisut todella toimivat käytännössä ja suomalainen yritys kuuluu niihin, joka myy uutta tekniikkaa. Esa haluaa myös nostaa esille yhteistyön Aalto-yliopiston kanssa. Monipuolinen työ ja uusimman tekniikan mukaan saaminen kalastukseen on välttämätöntä koko elinkeinolle.
Ainut negatiivinen seikka, jonka Esa mainitsee, on se, että työ vie paljon aikaa. Kun käynnissä on monta hanketta monen kalastajan kanssa, olo on kuin papilla. Aina tavoitettavissa. Pohdin että kenties Esa on kalastajille muutenkin vähän kuin pappi. Henkilö, joka kuuntelee, ottaa ongelmat vakavasti ja ennen kaikkea auttaa löytämään ratkaisuja ongelmiin.
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 5/2023.
Teksti Malin Lönnroth, Kalatalouden Keskusliitto
Kuva Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto
Tilaa Suomen Kalastuslehti itsellesi tästä
