Kalastuslupatulot ovat tärkeitä kalatalouden rahoituksen kannalta. Myytyjen kalastuksenhoitomaksujen määrä on vähentynyt 20 vuodessa 100 000:lla. Miltä näyttää tilanne vesialueen omistajien myymien kalastuslupien suhteen?
Kalastus vähenee ja muuttuu. Pienemmät tulot merkitsevät vähäisempää kalastuksenhoitoa. Haastattelin kalatalouden alueellisilla näköalapaikoilla työskenteleviä ihmisiä kalastuslupa-asioissa. Kalastaminen näyttäisi säätelevän itse itseään. Varsinkin pyydyskalastuslupien myynti on vähentynyt ja vähenee edelleen. Suurimmat vähenemät olivat jo aikaa sitten. Niinpä kalavesien hoitoon käytettävät tulot eivät vähene vain kalastonhoitomaksutulojen vähenemisen kautta, vaan myös lupatulot vähenevät. Lanka palaa molemmista päistä. Mutta alueellisia erojakin on.
Vain omistautuneimmat kalastajat ovat jäljellä
Espoon merialueen kalastusyhdistyksen sihteeri Tapani Kortelainen on seurannut kehitystä huolestuneena jo vuosia. Kortelainen kertoo, että pelkästään lyhyenä ajanjaksona vuodesta 2019 vuoteen 2021, kalastuslupatulot kaikista kalastusluvista ovat vähentyneet kolmanneksella. Näitä tuloja käytetään kalastonhoitoon. Pyydyskalastuksen vähenemä on todella suurta. Vielä 1990-luvun alussa alueella myytiin yli 4 000 verkkolupaa vuodessa. Vuonna 2022 niitä myytiin enää noin 600. Samaan aikaan hoitokulut, kuten kaikki muukin, kallistuu inflaatiokehityksen myötä kovaa vauhtia. On syytä olla huolissaan.
Kalastuksenvalvojan roolissaan Kortelainen on varsin tyytyväinen jäljellä oleviin pyydyskalastajiin. Heillä luvat ovat kunnossa. Jäljellä ovat lajiin vihkiytyneet. Kalastuksen väheneminen on syytä huomioida myös kalastuksen järjestämisessä, sanoo Kortelainen. Kalastusrajoituksista tulee helposti ylimitoitettuja tilanteessa, jossa kalastus on jo itse säädellyt itseään.
Uistelu tärkeää Oulujärvellä
Kainuussa tilanne näyttää erilaiselta. Tosin sielläkin pyydyskalastus säätelee itseään. Kainuun kalatalouskeskuksen ja Oulujärven kalatalousalueen toiminnanjohtaja Jaakko Muurimäki katsoo tilikirjojaan ja toteaa että Oulujärven kalatalousalueen lupatulot ovat pysytelleet aika vakaalla tasolla. Tämä johtuu siitä, että uisteluluvista saatava tulo on kalatalousalueen lupatuloista merkittävin. Korona-ajan piikki nosti hieman tuloja, tosin siitä on jo tultu alaspäin. Järven osakaskuntien tulot pyydyskalastusluvista puolestaan ovat havaintojen mukaan vähentyneet selvästi koko ajan. Verkkomerkkejä ei enää osteta entiseen tahtiin.
Verkkokalastajat korvautuvat vapakalastajilla
Pirkanmaan kalatalouskeskuksen kalatalousneuvoja ja Pirkkalan kalatalousalueen toiminnanjohtaja Ismo Kolari pohtii lupien myynnin kehitystä Pirkanmaalla laajemmin. Verkko- ja katiskakalastus oli huipussaan 1980-luvulla ja voimakkain pyynnin lasku tapahtui jo 1990-luvulla, mikä näkyy kalastustiedusteluissa. Asiaan vaikuttaa, että 1930–1950-luvuilla syntyneet suuret ikäluokat ovat poistuneet tai poistumassa kalastajien joukosta. Tilalle tulleet ovat pääosin viehekalastajia. Iso osa heistä kalastaa yhdellä vavalla kalastonhoitomaksulla tai iän perusteella maksuttomasti, joten kalatalousalueiden viehelupien myyntimäärät eivät ole kasvaneet.
Ruoveden viehelupien myyntiä kuvaavassa grafiikassa näkyy mainiosti, miten vuonna 2016 kalastuksenhoitomaksu ja läänikohtaiset kalastusmaksut yhdistyvät ja niiden tilalle tullut kalastonhoitomaksu on vaikuttanut viehelupien myyntiin. Lasku on ollut selvä.
Iloinen yllätys on ollut, että Pirkanmaalla monin paikoin nuoremman polven kaupallinen kalastus on lisääntynyt käsi kädessä kuhakantojen nousun kanssa. Mutta pyydyskalastuksen rajoituskeskusteluissa ollaan oikeastaan kymmeniä vuosia myöhässä, toteaa Ismo.
Pirkkalan osalta kalastustiedustelutiedot, jotka ovat parasta saatavilla olevaa tietoa kertovat, että vuoteen 1995 mennessä pyydyskalastus oli pudonnut huippuvuosista puoleen. Vuoden 2010 jälkeen lasku on vain jatkunut ja pyydysmäärät ovat pudonneet kolmasosaan.
Luonnonvarakeskus seuraa kalastustrendejä
Katsaus Luonnonvarakeskuksen tilastoihin osoittaa, että vapaa-ajankalastajien saaliit olivat suurimmat 1990-luvun alkupuoliskolla ja niiden osuus oli lähes puolet koko kalasaaliista vuonna 1992. Vuonna 2020 vapaa-ajankalastajien saaliit olivat 31 miljoonaa kiloa, 21 prosenttia Suomen saaliista. On kuitenkin muistettava, että kaupallisen kalastuksen silakka- ja kilohailisaaliit ovat niin suuria, että ne oikeastaan vääristävät tilastoja.
Vuonna 2020 julkaistun vapaa-ajankalastustilaston mukaan yhä useammat lapset ja nuoret sekä eläkeläiset harrastavat kalastusta vapaa-ajallaan. Kalastajien määrä kasvoi suhteellisesti eniten 18–24-vuotiailla naisilla, kasvua 50 prosenttia. Toisaalta työikäisten miesten osuus vapaa-ajankalastajien joukossa pieneni. Suomessa oli 1,5 miljoonaa vapaa-ajankalastajaa vuonna 2020. Määrä on sama kuin vuonna 2018. Yli joka neljäs suomalainen eli 27 prosenttia harrasti kalastusta. Noin 37 prosenttia miehistä kalastaa ja 18 prosenttia naisista. Mielenkiintoista on, että tämä kehitys ei näy kalastonhoitomaksujen myynnissä. Vuonna 2020 myytiin 216 234 vuosimaksua, 28 237 viikkomaksua ja 46 427 päivämaksua.
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 3/2023.
Teksti Risto Vesa, Kalatalouden Keskusliitto
Kuva Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto
Tilaa Suomen Kalastuslehti itsellesi tästä
