Ahvenanmereltä on viime vuosina saatu isoja ja hyväkuntoisia turskia. Samaan aikaan uutisoidaan Itämeren turskakantojen huonosta tilasta. Onko Ahvenamaan alueella kenties oma turskakanta?
Itämeren turskakannat jaetaan läntiseksi ja itäiseksi kannoiksi, joiden rajana on Bornholmin saari. Itäisen turskakannan hyvin heikosta tilasta johtuen kantaan kohdistuva kalastus on ollut kielletty vuodesta 2020. Huolimatta itäisen kannan laskusta eteläisellä Itämerellä Ahvenanmaan eteläpuolisella merialueella turskat ovat hyväkuntoisia ja pienimuotoinen verkkokalastus on antanut hyviä saaliita. Syyt alueilla vallitseviin eroihin ovat olleet arvoitus.
Vuonna 2020 käynnistyi Ahvenanmaan maakunnan hallituksen, Luonnonvarakeskuksen ja paikallisten kalastajien yhteishanke, jossa pyritään löytämään vastauksia tähän kysymykseen. Kalastus tapahtuu verkoilla, saalis kirjataan ja siitä otetaan näytteet satamaan tuonnin yhteydessä. Kaloista kirjataan ylös lukumäärä, pituus, paino, kunto, kutuvalmius, ravinto ja maksamadon (Contracaecum sp.) esiintyminen. Mahalaukku, maksa ja otoliitit (kuuloluut) otetaan talteen myöhempiä tutkimuksia varten. Tietoja alueen aikaisempien vuosien kaupallisesta kalastuksesta käytetään hyödyksi, jotta saadaan lisää tietoa turskan määrästä alueella.
Turskat ovat hyvässä kunnossa
Tulokset vuosilta 2020 ja 2021 osoittavat, että pääosa pyydetyistä kaloista oli 50 – 70 senttimetrin mittaisia. Pituuden ja peratun kalan painon avulla kaloille laskettiin kuntokerroin, jota käytettiin analyyseissä ja vertailuissa. Ahvenanmaan alueen turskat ovat hyvässä kunnossa verrattuna eteläisen Itämeren turskiin. Lisäksi Ahvenanmaan turskat ovat hyväkuntoisia jopa niitä loisivien maksamatojen määrän kasvaessa toisin kuin eteläiset turskat.
Hankkeen yhteydessä on saatu pyydetty isokokoisia yli 120 senttimetrin turskia. Viime toukokuussa ennätyskalalautakunnalle tehtiin ilmoitus uudesta Suomen ennätysturskasta, joka oli 141 senttimetriä pitkä ja painoi perattuna 29,55 kiloa. Koiraskalan kokonaispainoksi arvioitiin 34,57 kiloa. Ennätyskalarekisterin tämänhetkinen (Huom! kirjoitus tehty vuonna 2022) ennätysturska on pyydetty verkolla Ahvenanmaalta vuonna 2016 ja se painoi 26,09 kiloa.
Turskien mahojen sisältö punnittiin ja analysoitiin. Tulokset olivat molempina tutkimusvuosina samankaltaiset. Tavanomaisin ravinto oli kilkki, seuraavina tulivat halkoisjalkaäyriäiset, silakka ja kilohaili. Ravinto vaihteli hieman vuodenajan mukaan. Tulokset osoittivat, että turskalle oli tarjolla riittävästi ravintoa, mikä osaltaan selitti Ahvenanmaan alueen kalojen hyvän kunnon ja niiden selviytymisen maksamatoinfektiosta Etelä-Itämeren sukulaisiaan paremmin. Maksamadon esiintyminen on Ahvenanmaan alueen turskissa alhaisempi kuin Etelä-Itämerellä. Ahvenanmaalaisten kalojen kunto ei myöskään laske matoinfektion voimistuessa kuten etelässä.
Kuteeko turska Ahvenanmerellä?
Sekä ahvenanmaalaisilta että ruotsalaisilta kalastajilta saatujen tietojen mukaan suuri osa kesäaikaan pyydetyistä turskista on ollut kutuvalmiita, mikä tukee teoriaa Ahvenanmeren omasta paikallisesta kutukannasta. Sitä on pidetty lähes mahdottomana, koska Etelä-Itämerellä turska tarvitsee kudun onnistumiseksi 11 promillen suolapitoisuutta ja Ahvenanmeren syvänteissä suolapitoisuus on ainoastaan 7 – 8 promillea.
Ruotsin maataloustieteellinen yliopisto (Sveriges lantbruksuniversitet) ja Göteborgin yliopisto ovat selvittäneet Itämeren eri alueiden turskakantojen perimää. Tulokset osoittivat, että Ahvenanmereltä saatujen kutuvalmiiden turskien perimä eroaa hieman muista. Se tarkoittaa, että Ahvenanmeren turskat voivat olla perimältään hieman erilaisia kuin eteläisellä Itämerellä kutevat itäisen kannan turskat, vaikkakin erot olisivat pieniä.
Ahvenanmaan alueen turskien alkuperän selvittämiseksi kaloista kerättiin talteen niiden otoliitit. Ne tullaan tutkimaan yhteistyössä ruotsalaisten kanssa kalojen iän ja kasvun selvittämiseksi, mutta myös kalojen alkuperän eli niiden syntymäpaikan selvittämiseksi. Turskat ovat hyvin syntymäpaikkauskollisia eli ne palaavat kutemaan alueelle, jossa ne ovat itse syntyneet. Mikäli paljastuu, että Ahvenanmaalta pyydetyt turskat olisivat syntyneet lähialueella, vahvistaisi se teoriaa paikallisesta kutukannasta.
Tietojen keräämistä on jatkettava
Yhteenvetona voidaan sanoa, että Ahvenanmaan turskan ympärillä on edelleen kysymyksiä, jotka kaipaavat vastauksia. Tähän mennessä voidaan kuitenkin todeta alueelta pyydettyjen turskien olleen hyväkuntoisia ja niiden ravintotilanne on hyvä. Maksamatotartunnat eivät myöskään vaikuta niiden terveyteen yhtä negatiivisesti kuin eteläisiin turskakantoihin.
Pienimuotoinen kalastus on sekä historiallisesti että tänä päivänä antanut Ahvenanmaan vesillä hyviä turskasaaliita, jopa ennätyskokoisia yksilöitä. Riittävän laadukkaan tutkimustiedon kerääminen on osoittautunut ensiarvoisen tärkeäksi turskakannan nykytilan ja tulevaisuuden selvittämiseksi. Tämän vuoden kalastuskausi jatkuu edelleen ja toivottavasti saamme lisävalaistusta turskan alkuperästä ja lisääntymisestä. Jos turska muodostaa Ahvenanmerellä oman paikallisen lisääntyvän kannan, on kyse ainutlaatuisesta sopeutumasta alhaiseen suolapitoisuuteen. Se tarkoittaisi samalla sitä, että Ahvenanmeren turskalle tarvittaisiin oma erillinen hoitosuunnitelma kannan säilyttämiseksi sekä kestävän pienimuotoisen turskankalastuksen jatkamiseksi.
Teksti: Linda Sundström, Ahvenanmaan maakunnan hallitus
Kuvat: Ahvenanmaan maakunnan hallitus
Teksti on alunperin julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 6/2022
