Search
Close this search box.

ARTIKKELI

Kuhaverkoilla Turussa

Hannu Lahtonen on Turun alueella toimiva kaupallinen kalastaja.

Hannu Lahtonen on turkulainen I ryhmän kaupallinen kalastaja. Hän pyytää verkoillaan kuhaa ja muuta lähikalaa. Pyyntiä haittaavat hylkeet, heti ensimmäisillä verkoilla kalastajaa oli odottamassa harmaahylje.

”Katso, ihan tossa sun takana!” huudahtaa Hannu Lahtonen, kun olemme juuri saapuneet ensimmäiselle verkkojadalle Vapparin reunalla Turun kaupungin lähellä. Käännyn ympäri ja näen harmaahylkeen katsovan suoraan meitä kymmenen metrin päästä veneestä. Samalla hylje sukeltaa ja katoaa marraskuiseen harmauteen.

Kaupallinen kalastaja Hannu Lahtonen on kotoisin Turun kaupungin Järvistensaaresta. Saareen ei ole tietä. Matkan viimeisen osuus taittuu veneellä Satavan saarella olevan autotien päästä. Satavasta taas on matkaa Turun keskustaan autolla parikymmentä minuuttia.

Lahtonen on kalastanut kymmenvuotiaasta asti yli 60 vuoden ajan. Ensin isänsä kanssa ja viimeiset 15 vuotta I luokan kaupallisena kalastajana. Lahtosella on paljon historiallista tietoa alueen kalakannoista, joten annetaan hänen itse kertoa.

”1970-luvun alussa kuhaa ei näiltä vesiltä juuri tullut kuin keväällä, kuhakanta lähti kasvuun Airistolla joskus 80-luvulla”, toteaa Lahtonen. Hänen mukaansa kuhaa kalastettiin aikaisemmin pääasiassa syksyllä Airistolla, mutta nykyään kevät on parempaa aikaa sisäsaaristossa. Lisäksi kuha viihtyi ennen ulompana saaristossa, nykyisin se on uinut aivan sisäsaariston mataliin lahtiin.

Kalavesien saatavuus työn alla

Tässä päästään sujuvasti yhteen kaupallisia kalastajia vaivaavaan asiaan, nimittäin kalastukseen soveltuvien vesialueiden saamiseen. Kuulen usein kaupallisten kalastajien valittavan asiasta. Tähän liittyy myös käyttö- ja hoitosuunnitelmien valmistelun yhteydessä käyty keskustelu ELY-keskusten mahdollisesti myöntämistä luvista. Lahtosen mielestä sopivien alueiden puuttuminen haittaa kalastusta.

”Jos olisin nuori kalastaja, tarvitsisin toimeentuloni turvaamiseksi ehdottomasti lisää kalastukseen soveltuvia vesialueita”, laukoo Lahtonen.

Jo tämän lyhyen kalastuspäivän aikana minulle tulee selväksi, että uusia alueita voi saada, kunhan hoitaa hyvin suhteensa vesialueiden omistajiin. Lahtonen keskustelee päivän aikana parin ranta-asukkaan kanssa päivän saalista ja muusta ajankohtaisesta sekä tarjoaa heille kiitokseksi muutaman kuhan. Yllättävän moni Lahtosen verkoista tuntuu lähtevän aivan jonkun asukkaan rannasta tai jopa laiturista.

”Turun kaupunki on suhtautunut kalastajiin hyvin ja myöntänyt hyvin vesialueita kalastajien käyttöön, mutta yksityisten vesialueiden omistajien kanssa on haastavampaa”, Lahtonen harmittelee.

Osakaskuntien yhdistäminen nykyistä suuremmiksi vesialueiksi voisi auttaa kalastajia saamaan uusia alueita nykyistä helpommin. Lahtonen muistuttaa kuitenkin, ettei kalastaja voi maksaa alueen vuokrasta älyttömiä summia. Kalastajien vesille pääsyssä on asukkaiden kannalta hyviäkin puolia. Päivittäin alueella liikkuva kalastaja pitää silmällä muita alueella liikkujia.

Naapurisovun ja hyvin suhteiden säilymiseksi Lahtonen pyrkii pitämään omia verkkojaan aina niin, ettei häiritse ranta-asukkaiden tai mökkiläisten kalastusta. ”Jos joku pitää omia verkkojaan rannan läheisyydessä, en vie omiani aivan siihen lähelle vaan kauemmas ulos”, kertoo Lahtonen.

Airisto-Velkuan kalatalousalueen toiminnanjohtaja Timo Saarinen myöntää, että kaupallisen kalastukseen soveltuvien laajojen yhtenäisten lupa-alueiden saaminen voi olla vaikeaa.

”Meidän kalatalousalueella on 2100 omistusyksikköä, noin 650 osakaskuntaa, joista noin 500 on järjestäytymättömiä. Rikkonaisesta omistuksesta johtuen kaupallisen kalastajan ei ole helppo löytää riittävän laajaa ammattimaiseen kalastukseen sopivaa aluetta”, summaa Saarinen.

Hylkeet jokapäiväisiä vieraita

Merellä kun ollaan, niin ei voi välttää keskustelua hylkeistä. Heti retkemme ensi metreillä pääsin omin silmin havainnoimaan hylkeen vierailun verkoilla. Lahtosen mukaan hylkeen vierailun voi todeta rikkinäisten verkkojen ja kalojen päiden lisäksi myös siitä, että verkosta nousee vain kuolleita kaloja, koska elävät on syöty.

”Hylkeet eivät syö kuolleita kuhia, vain elävät kelpaavat”, tietää Lahtonen kokemuksesta.

Vaikka ollaan Turun kaupungin alueella ja rannat ovat tiheästi rakennettuja, hylkeet ovat jokapäiväisiä vieraita Lahtosen verkoilla. Hänen mukaansa saaliit vaihtelevat muutaman päivän sykleissä. ”Kun hylje käy verkoilla, kalaa tulee muutaman päivän ajan huonommin. Sitten saaliit paranevat, kunnes hylje jälleen ilmaantuu paikalle” Lahtonen valistaa.

Kalatalousalue ei pysty tekemään paljoa hylkeiden suhteen, mutta kalatalousalueen yleiskokouksen toimintasuunnitelmassa osakkaita kehotettiin antamaa lupia metsästykseen. Käytännössä metsästyksen toteuttaminen sisäsaaristossa on vaikeaa, koska vesialueet ovat niin pieniä. Saarinen kertoo itsekin käyneensä tänä syksynä kalatalousalueen vesillä hyljejahdissa ja saaliiksi on tähän mennessä saatu yhteensä 13 hyljettä.

”Hylkeitä on kuitenkin niin paljon, etten usko tällä olevan juurikaan merkitystä”, harmittelee Saarinen.

Merimetson suhteen pientä valoa tunnelissa

Merimetsot eivät tänä vuonna ole olleet yhtä suureksi haitaksi kuin aikaisempina vuosina. Tämän Lahtonen uskoo johtuvan silakan rysäpyynnin loppumisesta Airistolla. Silakkarysät olivat merimetsojen pikaruokaloita. Kevään saapumisen pystyy Lahtosen mukaan aikatauluttamaan siten että ensin saapuvat norssit, sitten silakat ja niiden perässä merimetsot.

Airisto-Velkuan kalatalousalueelle ei tänä vuonna enää myönnetty ennen pesimäkautta tapahtuvaa merimetsojen häirintälupaa, mutta sen sijaan tuli lupa merimetsojen munapesien tuhoamiseen koko alueella ja lisäksi lupa 300 linnun ampumiseen 20.8.–31.12.

”Lupia on jäljellä vielä noin 200, mutta lintuja on Mynälahden ja Taivassalon vesillä edelleen satoja”, kertoo Saarinen.

Solmuvälin korotus ei vaikuttanut saaliisiin

Ennen kalastajaksi ryhtymistä Hannu Lahtonen teki työuransa tukkukaupan puolella. Jo silloin hän tutustui kalaan elintarvikkeena ja siltä ajalta ovat edelleen voimassa hyvät suhteet Italiaan ja Ranskaan, joihin hän edelleen toimittaa suomalaista kalaa.

Kuhan alamittaa koskeva keskustelu on hänelle hyvin tuttua. Hän on ollut mukana Luonnonvarakeskuksen kuhan alamittaa ja hyljekarkottimien toimintaa koskevissa tutkimuksissa.

Lahtosen kalavesillä oleva salmi oli viime vuonna suljettu hyljekarkottimilla. Kuhasaaliit kasvoivat eikä puoliksi syötyjä kuhia tarvinnut verkoista päästellä. Heti perään mies harmittelee, että tänä vuonna Luonnonvarakeskus siirsi karkottimet toisaalle ja hylkeet ovat palanneet. Karkottimet siis auttavat sekä lohirysillä että kuhaverkoilla kalastavia.

Hannu Lahtonen kalastaa verkoillaan kuhaa.
Hannu Lahtonen pyytää verkoillaan kuhaa ja muuta lähikalaa turkulaisille kalan ystäville.

Parin vuoden ajan Lahtonen on käyttänyt kuhan kalastuksessa 43 millin verkkojen sijaan 45 millin solmuvälin verkkoja ja saalista tulee. Monet Saaristomeren kalastajat ovat valittaneet kuhasaaliin laskeneen alamitan noston myötä, mutta Lahtonen sai alussa jopa parempia saaliita isomman solmuvälin verkoilla. Kuhaa ei tule kappalemääräisesti yhtä paljon kuin ennen, mutta kalan kasvanut koko korvaa lukumäärän ja kilomäärä on pysynyt samana. Hyvien vuosien myötä kuha on kasvanut hyvin.

Tällä hetkellä ryhmään I kuuluvien kaupallisten kalastajien luonnonvesistä pyytämän kuhan tulee Suomenlahden ulkopuolisilla merialueilla täyttää vähintään 40 senttimetrin pyyntimitta. Muilla alueilla, kuten Suomenlahdella ja sisävesillä, pyyntimitta on kaikille kalastajille yhteinen 42 senttimetriä.

Mikä sitten olikaan tämän päivän saalis? Laatikosta löytyy 24 kuhaa. Lahtosen mukaan saalis on heppoinen tällä verkkomäärällä, ei huono, muttei kovin hyväkään. Parhaina päivinä saalis voi olla moninkertainen. Lahtosen kalat päätyvät Suomen toiseksi vanhimman kauppahallin Turun Kauppahallin kalaliike S. Wallinin tiskille kaikkien lähikalaa haluavien turkulaisten saataville.

”Tein aikoinaan sopimuksen Wallinin kanssa, ja se sopimus pitää”, vakuuttaa Lahtonen.

Kuten alussa kerroin, Lahtonen ei ole enää nuori kalastaja ja hänellä on monta ikätoveria. Uusia nuori kalastajia ala ei houkuta. Miten tuoreen kotimaisen kalan saatavuuden käy, kun nämä konkarit lopettavat?

Kirjoitus on julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 8/2022.

Teksti Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto

Kuvat Tapio Gustafsson, Kalatalouden Keskusliitto

Tilaa Suomen Kalastuslehti itsellesi tästä