Longinoja on Suomen tunnetuin kaupunkipuro, jonne syksyllä nousevat kudulle monikiloiset meritaimenet. Puroyliaktiivi Juha Salonen taustajoukkoineen on tehnyt huikean työn puron nykytilan ja sen tunnettavuuden eteen.
Longinoja on Vantaanjoen alin sivuhaara. Puro saa alkunsa helsinkiläiseltä teollisuusalueelta Malmin vanhan lentokentän takamaastosta. Vielä pari vuosikymmentä sitten likainen kaupunkioja ei juuri ohikulkijoiden huomiota herättänyt. Tänään puron varrella asuvan tai siellä ulkoilevan kaupunkilaisen voi tunnistaa Longinojan logolla varustetusta vaatetuksesta. Puronkin elämä kukoistaa. Talvella sen rannalla viihtyvät pohjoisesta etelään talvehtimaan saapuneet koskikarat. Syksyllä Longinojaan nousevat kutemaan usean kilon painoiset meritaimenet. Mitä ihmettä on tapahtunut?
Kaikki alkoi istutuksista
Palataanpa ajassa pari vuosikymmentä taaksepäin. Puroaktiivi Juha Salonen on asunut puron läheisyydessä lapsesta saakka. Viimeisen parikymmentä vuotta hän on toiminut aktiivisesti puron asialla. Nuoresta iästään huolimatta mies on saanut aikaa paljon.
Meidän tuntemamme Longinojan tarina taimenpurona sai oikeastaan alkunsa vuonna 1998, jolloin Juha sai noin 3 000 Vantaanjoen poikasistutuksista yli jääneitä kesän vanhoja taimenen poikasia istutettavaksi Longinojaan.
Longinojan taimenet ovat Vantaanjokisuusta pyydettyjen emojen jälkeläisiä. Virtavesien hoitoyhdistyksen hautomolla Keravanjoen varressa vastakuoriutuneeksi asti kasvatettuja taimenen nollikkaita istutettiin Longinojaan vielä vuosina 2001 ja 2002. Näiden vuosien jälkeen poikasia ei ole puroon istutettu.
Kunnostukset alkoivat vuonna 2001
Vuonna 2001 puron varrella liikkuessaan Juha havaitsi siellä 50 senttimetrin nousutaimenen. Siitä se oikeastaan alkoi, Juha kertoo. Havainnosta viikon päästä järjestettiin ensimmäiset talkoot ja heti seuraavana päivänä havaittiin ensimmäiset kututapahtumat puron soraikoilla. Mahtava fiilis, Juha muistelee.
Longinojan kunnostuksia on järjestetty Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (Skes) toimesta Juhan johdolla vuodesta 2001 joka vuosi. Kunnostusten tapa vain on muuttunut vuosien varrella. Juhan mukaan lisääntymisen onnistumisen edellytyksenä ovat puhtaat kutusoraikot, joita lisätään vuosittain ja vanhoja kutualueita puhdistetaan niihin kertyneestä kiintoaineksesta. Aktiiviset kutubongarit putsaavat soraikkoja omatoimisesti ämpäreiden ja veden avulla juuri ennen kutua.
Hurja poikastuotanto
Taimenten kutupuuhia päästiin ensimmäisen kerran seuraamaan vuonna 2001 ja siitä alkaen purossa on joka syksy kutenut merestä nousseita taimenia. Vuosittain jopa sadat taimenet onnistuvat lisääntymään purossa ja poikasmäärät ovat huimia. Poikasmäärät ovat kymmenkertaistuneet alkuvuosien muutamasta kymmenestä poikasesta jopa yli 300 poikaseen sadan metrin matkalla.
Jätevesiä ja linnatuomioita
Vaikka Longinojalla ja sen taimenilla näyttää menevän erinomaisesti, synkät pilvet ilmestyvät puron ylle säännöllisesti – tai oikeammin sanottuna ne valuvat alas puroa. Lähes vuosittain purolta saa kuulla ikäviä uutisia oudon värisestä tai hajuisesta vedestä. Kuten alussa kuvailtiin, Longinoja saa alkunsa vanhalta pienteollisuusalueelta ja vaikka sen ei tänä päivänä pitäisi olla mahdollista, puroon tuntuu aina välillä lorahtavan jotakin.
Vuonna 2013 Helsingin hovioikeus tuomitsi Lokapojat Oy:n johtajat neljäksi vuodeksi vankeuteen ja miljoonakorvauksin törkeästä ympäristön turmelemisesta ja kahdesta törkeästä petoksesta. Oikeuden mukaan yritys laski vuosina 1999 – 2008 jätevesiä sadevesiviemäreihin ja vei rasvajätettä muualle kuin laillisiin käsittelypisteisiin. Tuskin oli sattumaa, että samoina vuosina syksyisissä sähkökoekalastuksissa purosta pyydettyjen pienten taimenten evät olivat syöpyneet pois.
Iltaretket ovat olleet suosittuja
Syksyisin taimenten nousuaikaan nykyinen puroyliaktiivi Juha ja muut puroaktiivit viettävät vapaa-aikansa Longinojalla nousukaloja tarkkaillen. Kutuajan lähestyessä alkavat kuduntarkkailuretket. Iltahämärässä taskulamppujen valossa tehdyt retket ovat erittäin suosittuja. Retkille osallistuu parhaimmillaan kymmeniä ihmisiä, lähialueen eläkeläisiä ja lapsiperheitä. Kaikkia yhdistää sama kiinnostus kotipaikkaa lähellä olevassa purossa eläviä ja sinne kutemaan nousevia suuria taimenia kohtaan.
Äkkiseltään voisi ajatella, että tieto monikiloisista taimenista pienessä purossa saattaisi johtaa emokalojen mystiseen katoamiseen. Näin ei kuitenkaan ole. Longinojalle ei voi mennä ilman, ettei siellä olisi aina joku innokas kalojen ja luonnon tarkkailija, kalarosvoille ei ole tilaa ja mahdollisuutta. Longinojan taimenten paras turva on ihminen, joka välittää kaloista, Juha toteaa.
Luontopolku puron elämästä
Viimeiset pari vuotta ovat olleet puroyliaktiiville kiireisiä. Kunnostuksien, kututarkkailun ja iltaretkien lisäksi Juha on uurastanut lukuisten Longinojaa tunnetuksi tekevien hankkeiden parissa. Päivittäisten Facebook- ja Instragram-päivitysten lisäksi puroyliaktiivi oli viime syksynä lähes päivittäin esittelemässä puroa ja sen taimenia milloin paikallislehden sivuilla tai valtakunnallisen television uutisissa.
Kuin kruununa kaikelle tehdylle työlle viime syksynä Longinojan varteen pystytettiin kaupungin avustuksella kahden kilometrin mittainen luontopolku. Polku on toteutettu vapaaehtoisten puronkunnostajien aloitteesta ja sen toteutuksesta vastasi Helsingin kaupunkiympäristö. Luontopolku kertoo uhanalaisesta taimenesta sekä kaupunkipuron luonnosta ja sen suojelusta. Luontopolun avajaisia oli seuraamassa iso joukko kaupunkilaisia sekä muita purosta kiinnostuneita. Kaupungin asenteesta ja puron merkityksestä pääkaupungin imagolle kertoo hyvin, että yksi avajaistilaisuuden puhujista oli Helsingin kaupungin apulaispormestari Anni Sinnemäki. Hatun noston arvoinen saavutus puron varrella kasvaneelle nuorelle miehelle.
Longinojasta kertovat nettisivut (joilta löytyy jopa fanituotekauppa) avautuvat osoitteesta www.longinoja.fi
Artikkeli julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 3/2019.
