Valvontatilastograafi 2018

Kalastuksenvalvonnan tuloksia

TEKSTI JA KUVA: ISMO KOLARI, PIRKANMAAN KALATALOUSKESKUS

Suurin osa kalastaa määräysten mukaisesti. Yhteystietojen puuttuminen ja pyydysten puutteellinen merkintä olivat yleisimmät kalastuksenvalvonnassa havaitut rikkomukset vuosina 2017 – 2018.

Nykyaikaisen tekniikan käyttöönotto on helpottanut ja nopeuttanut kalastuksenvalvonnan raportointia. Toiminnan vaikuttavuuden ja ongelmakohtien esilletuomiseksi tilastot toimivat hyvinä mittareina ja ovat apuna tiedotuksessa ja valvonnan suunnittelussa.

Seuraavassa on esitetty valvonnan tuloksia koko maan ja Pirkanmaan alueelta vuosilta 2017 – 2018. Tilastot perustuvat sähköisen valvontatyökalun eli Kalastuksenvalvoja-palvelun käyttäjätilastoihin. Palvelua on hyödyntänyt viime vuosina useita kymmeniä aktiivivalvojia eri puolilla Suomea. Vuonna 2018 valvontatapahtumiin osallistui 86 kalastuksenvalvojaa ja järjestelmään kirjattiin yhteensä 5 769 valvontatapahtumaa (3 117 tapahtumaa vuonna 2017). Pirkanmaan alueella valvontatapahtumista kertyi reilu tuhat kumpanakin vuonna.

Valvojat tarkastivat 2 394 kalastajaa ja 7 517 pyydystä vuonna 2017. Vuonna 2018 tarkastuksia tehtiin huomattavasti enemmän; koko maassa tavattiin 3 210 kalastajaa ja 9 879 pyydystä. Valvontatyökalun käyttäjiä tuli lisää, mutta kohtaamisten lisääntymiseen saattoi vaikuttaa myös keli. Viileä avovesikausi 2017 karkotti kalastajia, kun taas viime kesänä sää helli kalastajia – tosin ajoittain ehkä vähän liiankin helteisenä.

Yhteystiedoissa eniten puutteita
Pyydysten merkinnöissä on edelleen eniten huomautettavaa, vaikka tätä koskevat uudet pykälät säädettiin jo vuosia sitten ennen muuta kalastuslain kokonaisuudistusta. Selvästi yleisin rike – noin kolmanneksen osuudella kaikista rikkomuksista – oli kalastajan yhteystietojen puuttuminen. Yleisimmistä pyyntimuodoista useimmin tiedot puuttuivat katiskakalastuksessa. Vuonna 2018 valvojien läpikäymästä vajaasta tuhannesta katiskaerästä (1 781 tarkastettua katiskaa) yhteystietojen ilmoittaminen oli laiminlyöty 256 tapauksessa (27 %). Tarkastetuissa rapumerroissa (18 %:ssa pyydyseristä) ja verkoissa (15 %) vastaavia puutteita esiintyi myös melko usein.

Yhtä selvänä kakkosena rikelistalla oli pyydysten vajavainen merkintä, kuten lippusalkojen puuttuminen. Katiskakalastajat pääsivät laiminlyöntilistan kärkeen myös tässä kategoriassa; vuonna 2018 huomautettavaa 27 % tapauksista. Verkoissa (puutteita 12 %) ja rapumerroissa (8 %) merkinnät olivat useammin kunnossa.

Pyyntipaikan varaamisesta valvojat joutuivat huomauttamaan melko usein. Kymmenet kalastajat käyttivät kalastuslain ja -asetuksen tai paikallisten määräysten kieltämää pyyntitapaa tai kalastivat alueella, jossa pyynti ei ole sallittua. Kalastusoikeuden haltijan asettamia verkkojen solmuvälirajoituksia noudatettiin kuitenkin erittäin hyvin. Vuonna 2018 yli 3 000 verkkoa tarkastaneet valvojat havaitsivat vain kolmessa tapauksessa solmuvälimääräysten rikkomista.

Luvat kunnossa 95 %:sti
Maksujen lunastaminen on nykyään helppoa, kun luvat saa monille lupa-alueille kätevästi netistä. Kalastajat hoitavatkin lupa-asiansa kuntoon melko hyvin. Vuonna 2017 koko maassa tarkastetuista kalastajista 7,8 % ja pyydyksistä 5,4 % oli vailla paikallisia lupia tai sitten kalastajalta puuttui valtion kalastonhoitomaksu. Monessa tapauksessa kysymyksessä oli kalastusoikeuden ylitys eli paikalliset luvat oli kyllä hankittu, mutta pyyntivälineitä oli vedessä liikaa. Kalastuskaudella 2018 lupa-asiat olivat paremmassa kunnossa; kalastajista 5,5 % ja pyydyksistä 4,1 % löytyi puutteita. Vuosina 2017 – 2018 valvojat kohtasivat kaikkiaan yli 200 kalastajaa, joilta puuttui kalastonhoitomaksu.

Valvojat yhyttävät vesillä luonnollisesti eniten vapapyytäjiä. Heitä tarkastettiin 2 807 kappaletta vuonna 2018. Vapakalastajilla valtion kalakortin, paikallisen luvan tai molempien puuttuminen oli suhteessa yleisintä. Vuonna 2017 luvat kysyttiin 325 vetouistelijalta, joista joka kahdeksannella oli maksuja maksamatta. Vuonna 2018 vetouistelijoita tarkastettiin tuplamäärä, ja lipsumista lupa-asioissa oli vähemmän (8,3 %). Myös perho- ja heittokalastajilla luvat oli hankittu säntillisemmin vuonna 2018 (ongelmia 6 %) verrattuna vuoteen 2017 (9 %).

Verkkokalastajilla lupa-asiat ovat paremmassa kunnossa. Vuonna 2018 tavatuista 119 verkkokalastajasta vain kolmelta puuttui tarvittava valtion kalakortti. Pyyntiin asetettuja verkkoja tarkastettiin 3 047 kpl, joista luvattomia oli vain 72 kpl. Vuonna 2017 luvattomia verkkoja valvojat olivat kohdanneet kuitenkin selvästi enemmän (169 kpl ja 5,9 %).

Tarkastetuista vajaasta tuhannesta katiskasta luvattomia oli vain 1,1 % vuonna 2017. Kalastuskaudella 2018 katiskoista puuttui lupalappu syystä tai toisesta neljä kertaa useammin. Kalastuksenvalvoja-palvelua käyttäneiden ravustuksenvalvonta keskittyy enimmäkseen Pirkanmaan vesille, jossa tarkastettiin 595 mertaa vuonna 2017 ja 1204 mertaa vuonna 2018. Luvattomia löytyi molempina vuosina 5 %. Muualla Suomessa luvattomia mertoja löydettiin vuonna 2017 vain vajaa pari prosenttia, mutta vuonna 2018 luvattomien mertojen osuus hyppäsi 30 %:iin. Valvonnan erilainen kohdentuminen ja tavatut isot yksittäiset luvattomat pyydyserät voivat näkyä tilastoissa.

Lievissä tapauksissa huomautuslinja
Kalastuksenvalvojat antoivat kirjallisia huomautuksia lähes 700 riketapauksessa vuonna 2018. Pyydyksiin jätettiin paljon erilaisia viestimerkkejä. Törkeimmät tapaukset johtivat rikosilmoituksiin (74 kpl). Pyyntivälineitä otettiin talteen 161 kpl, joista puolet rapumertoja.

Luvattomia kalastajia, jotka jättävät maksunsa hoitamatta tietoisesti tai tietämättömyyttään, tavataan säännönmukaisesti. Esimerkiksi Pirkkalan kalastusalueella, jossa melko näkyvää yhteisvalvontaa on tehty jo vuosikausia, tarkastetuista kalastajista vuosittain edelleen noin 14 – 15 % laiminlyö lupa-asiansa. Uusia kalastajia tulee koko ajan Tampereen lähialueelle, ja harrastajaporukan kirjo on laaja.

Tyypillisimmillään ilman lupaa vesille suuntaavat satunnaiset kalastajat, jotka käyvät virvelöimässä tai uistelemassa kauniina kesäiltana. Kalaan mennään ilman, että viitsitään hankkia lupaa tai selvittää, mistä sellaisen voi hankkia. Osa aktiivikalastajistakin laskee sen varaan, että valvojaan ei vesillä törmää. Kattavan valvonnan järjestäminen laajoilla vesireiteillä on mahdotonta, eikä se ole kannattavaa saavutettavissa oleviin tuloksiin nähden. Valvojan liikkuminen alueella hillitsee kuitenkin törkeimpiä rikkeitä ja pitää yllä jatkuvaa pelotetta. Oikealla kohdentamisella saavutetaan paras hyötysuhde. Muun muassa talvivalvonta on tuottanut tulosta, ja luvattomat verkot ovat vähentyneet.

Artikkeli julkaistu Suomen Kalastuslehdessä 2/2019

TEKSTI JA KUVA: ISMO KOLARI, PIRKANMAAN KALATALOUSKESKUS