- Mateen nahkaa on alettu käyttämään vaatekappaleiden ja koriste-esineiden valmistamisessa.
- Mätimunassa oleva öljypisara on lajille ominaista ja sen avulla mätimunat pysyvät kevyesti kelluen pehmeidenkin pohjien päällä.
- Tuntoelimet mateella on leuan alla olevassa viiksisäikeessä ja vatsaevien pisimmässä toisessa eväruodossa.
- Loiskaihin vuoksi suurin osa mateista on sokeita. Sokeus ei yleensä aiheuta ongelmia mateelle, vaan sokeat yksilöt ovat yhtä pullukoita kuin näkevät lajikumppanit.
- Ahmattinakin tunnettu made saattaa syödä ajoittain suuria määriä. Tästä esimerkkinä on Viron Peipsijärvestä saatu made, jonka mahassa oli 511 kuoretta.
- Suomen 2000-luvun ennätysmade painoi 8,04 kiloa (pyydetty Uljuan tekojärvestä 2008), joka on pienikokoinen verrattuna Alaskasta ja Siperiasta kantautuneisiin kuulopuheisiin 30 kiloisista mateista.
- Vanhimmat Suomesta pyydetyt mateet ovat olleet lähes 20- vuotiaita. Nämä vanhukset ovat saatu saaliiksi pääasiassa Lapissa, etelässä yli kymmen vuotias made on jo harvinaisuus.
- Matikka Benrikssoniksi nimetty harvinainen kelta-valkoinen made oli nähtävillä Kotkan Maretariumissa vuosina 2014-2016. Väritykseltään made on tavallisimmin ruskehtava, vihreänharmaa tai mustanruskea.
- Made syö sen mitä saa kiinni hitailla liikkeillään, joten ruuaksi kelpaa kalojen ja mädin lisäksi esimerkiksi ravut ja sammakot.
- Positiivisessa valossa ei mateita ole kalamytologian mukaan nähty, vaan made ja turska on yhdistetty Kalevalaisessa runoudessa Manalan ja kuoleman valtakunnan kaloiksi. (Mulurautunen: Ruutanalliset säkeet (2006), Marita Råman)
Lähde: Suomen kalat, 2015, Sakke Yrjölä, Hannu Lehtonen, Kari Nyberg
Artikkeli on julkaistu Suomen kalastuslehdessä 1/2019
