Etusivu
Choose language

Keskusliitto Kalastus Kaikkea kalasta Kalastuksenvalvonta Kalastusalueet Osakaskunnat Kaupallinen kalastus Tuotteet

Kalatalouden Keskusliitto
Malmin kauppatie 26
00700 Helsinki
Puhelin (09) 6844 590
Fax (09) 6844 5959
Email kalastus@ahven.net
 
Etusivu
Extranet
 

Kalojen loiset

Kalojen loisia voi esiintyä kalan pinnalla tai avatussa kalassa. Kaloilla on omat loisensa kuten kaikilla muillakin eläimillä. Suomen kaloissa esiintyy monimuotoinen loislajisto, joita saattaa esiintyä lähes kaikissa kalan elimissä, kuten iholla, kiduksilla, lihaksissa, silmissä, sydämessä ja maksassa. Kaikkia loisia ei voi havaita paljain silmin. Suurin osa kalojen loisista on vaarattomia ihmiselle eivätkä tartu ihmiseen lukuun ottamatta leveää heisimatoa ja särjen maksamatoa. Esittelemme talouskalojen tavallisimmat ja ihmisen kannalta merkityksellisimmät.


Rakkoloisio (Henneguya sp.)

Siika ja muikku, hauki, kuha, made

Rakkoloisiota aiheuttavat itiöeläimet, jotka muodostavat valkoisen nesteen täyttämiä valkoisia tai kellertäviä rakkuloita siian tai muikun lihaksistoon. Rakkulat havaitsee usein vasta kalaa perattaessa. Rakkulan puhjetessa siitä valuu maitomaista nestettä. Kooltaan rakkulat vaihtelevat muutamasta millimetristä pariin senttimetriin. Perattaessa rakkulat voi poistaa ja kalan voi käyttää huoletta ravinnoksi, sillä rakkulat eivät ole vaarallisia ihmiselle. Kalaa, jossa on havaittu rakkoloisiota, ei saa heittää takaisin veteen, koska itiöt voivat tartuttaa uusia isäntiä.

Toinen samaan sukuun kuuluva itiöeläin loisii hauen, kuhan tai mateen mädissä. Loisen itiöt täyttävät kalan mätimunan niin, että se muuttuu aivan valkoiseksi. Kaikki valkoiset mätimunat eivät välttämättä ole taudin aiheuttamia, vaan mätimunat voivat olla hedelmöittymättömiä tai haudonnan aikana muuten kuolleita.


Imumadot

Kaikki kalat

Imumadot ovat yleisiä kalojen loisia, haitallisimpia ovat loiskaihia aiheuttavat Diplostomum- suvun lajit. Näiden toukat loisivat kalojen silmissä, linssissä tai lasiaisessa. Toukkia ollessa paljon silmissä, kalan näkökyky heikkenee ja silmät näyttävät sameilta tai valkoisilta. Näkökyvyn heikentyessä kalat uivat usein pinnassa ja joutuvat helposti lintujen saaliiksi. Kalan joutuessa linnun suolistoon toukka aikuistuu. Linnun ulostaessa loisen munat joutuvat takaisin vesistöön. Munista vapautuvista toukista osa onnistuu pääsemään kotiloihin ja kehitys jatkuu. Luonnonkaloissa sekä viljellyillä kaloilla loiskaihi on yleinen.


Haikaraimumadot (Posthodiplostomum cuticola)

Särkikalat

Haikaraimumatojen toukat joutuvat veteen haikaroiden ulosteiden mukana. Toukat kehittyvät kotiloissa ja niistä ne siirtyvät vapaaseen veteen, josta tunkeutuvat kaloihin. Kalan ihoon tunkeutuneen toukan ympärille kehittyy rakkula, jonka ympärille kertyvä pigmenttikerros aiheuttaa näkyvän mustan pilkun tai täplän. Loistoukkia voi kalassa olla satoja. Loinen ei tartu ihmiseen ja kalat ovat syömäkelpoisia pilkuista huolimatta.


Lokkilapamadot (Diphyllobothrium sp.)

Lohikalat ja made

Tavallisesti vesilintujen heisimatoja esiintyy muun muassa lohikalojen ja mateen suoliston pinnalla sekä sisäelimissä. Esiintyy tavallisesti siiassa, jossa toukat ovat yleensä rakkuloituneet suoliston pinnalle. Loista esiintyy murto- ja sisävesialueella ja joissakin järvissä esiintyminen voi olla runsasta. Loinen ei tartu ihmiseen.


Maksamato (Metorchis bilis ja Pseudamphistomum truncatum)

Särkikalat

Evira on löytänyt ketuista kaksi Suomessa uutta maksamatolajia, jotka ovat kalaa syövien nisäkkäiden ja lintujen loisia. Maksamadot esiintyvät kalan ihossa ja lihaksessa. Maksamadot ovat miikroskooppisen pieniä, eikä niitä voi silmin havaita. Kaikki särkikalat voivat toimia matojen isäntinä. Ne voivat tarttua raakaa kalaa syöviin koiriin, kissoihin ja ihmisiin. Särkikalat tulee kypsentää hyvin ennen ravinnoksi käyttöä tai pakastaa vähintään seitsemän vuorokautta.


Leveä heisimato (lapamato) (Diphyllobothrium latum)

Hauki, made, ahven, kiiski

Leveä heisimato eli lapamato kehittyy aluksi planktonäyriäisessä, josta se siirtyy kalaan kalan syödessä äyriäisen. Loisen voi havaita esimerkiksi hauessa, mateessa, ahvenessa tai kiiskessä, jotka käyttävät ravinnokseen hankajalkaisäyriäisiä. Loista ei voi havaita esimerkiksi siiassa, muikussa tai särkikaloissa. Lohen ja taimenen lihaksista toukkia ei ole löydetty, joskus tosin näiden kalojen suoliston pinnalta. Loinen esiintyy suolattoman ja murtoveden kaloissa, mutta ei Itämeressä. Kaloissa toukkia voi esiintyä lihaksessa tai ruumiinontelon elimissä sekä mädissä. Toukka on pieni noin 0,5-2 senttimetrin pituinen valkea toukka, jonka ympärillä ei ole rakkulaa. Loisen kehitys jatkuu nisäkkään kuten ihmisen, koiran, karhun tai kissan suolistossa. Nykyään leveä heisimato on Suomessa hyvin harvinainen. Ihminen voi saada tartunnan syödessään raakaa tai huonosti kypsennettyä pakastamatonta kalaa tai mätiä.

Ehkäise heisimato tartunta:
Järvikala tulee kypsentää kunnolla tai pakastaa ennen syöntiä. Raa’an pakastamattoman kalan ravinnoksi käyttöä tulee välttää. Tuhotakseen toukan kala tai mäti tulee pakastaa -10 celsiusasteessa kolme päivää tai -18 celsiusasteessa 24 tuntia. Kalatuotteet tai –jalosteet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi kuumentamatta, tulee pakastaa vähintään 24 tuntia -20 celsiusasteessa. Toukan voi tuhota myös kuumentamalla kalaa +56 celsiusasteessa viisi minuuttia. Lämminsavustettu kala on myös turvallinen, jos se on läpikotaisin kypsä. Voimakas suolaus tuhoaa myös toukan kalasta.


Hihnamato (Ligula intestinalis)

Särkikalat

Särkikalojen ruumiinontelon saattaa täyttää jopa puolimetrinen hihnamato. Hihnamato on toukkavaihe ja sukukypsäksi mato kehittyy kalaa syövän linnun suolistossa. Madon suuruudesta ja epämiellyttävästä ulkomuodosta huolimatta, se ei ole haitallinen kuluttajalle.


Haukimadot (Triaenophorus sp.)

Lohikalat, made, ahven, kiiski

Haukimadon toukkia esiintyy muun muassa lohikaloilla, mateilla, ahvenilla ja kiiskillä maksassa sekä siialla, muikulla ja muilla lohikaloilla lihaksessa selkäevän tyvellä. Loistautia sairastavan kalan maksassa saattaa olla pyöreähkö vaalea rakkula, jonka halkaisija voi olla jopa puolen senttimetrin luokkaa. Lihaksistossa esiintyvät toukat ovat sukkulanmuotoisen jopa kaksi senttimetriä pitkän rakkulan sisällä. Joidenkin järvien siikakannoissa loiset ovat erittäin yleisiä. Loinen ei ole haitallinen ihmiselle, mutta lihaksistossa esiintyvät toukat saattaa muodostaa esteettisen haitan kalan ravinnoksi käytölle.


Kalatäi (Branchiura)

Kaikki kalat

Suomessa on kaksi kalatäi lajia. Kalatäit ovat litteitä, noin 8 millimetrin pituisia. Täit ovat kalojen ulkopinnoilla eläviä loisäyriäisiä. Ne tekee kalan ihoon suuosillaan reikiä imeäkseen ravinnokseen kalan verta. Kalatäit tuottavat haavaan eritettä, joka estää veren hyytymisen. Kalatäin hyökkäys voi olla juuri eritteen takia vaarallinen varsinkin pienikokoisille kaloille. Jos kala täitä on runsaasti, hyökkäys voi olla kohtalokas myös suurille yksilöille. Useimmiten kalatäit hakeutuvat kiduskannen alle tai evien taakse. Kalatäi esiintyy merialueella ja sisävesissä.


Kalojen mikrosporiidit (itiöeläin)

Kuha, ahven, made

Kalan lihassa esiintyvä itiöeläin. Ahvenessa tavattu laji on nimeltä Microsporidium luciopercae, jota on myös löydetty sisävesien kuhista. Sisävesikuhista ja mateista on lisäksi löydetty toista itiöeläinlajia Myosporidium spraguei. Infektoituneita kaloja alkoi esiintymään 6-7 vuotta sitten satunnaisesti Itä-Suomessa (kuha ja made) ja viimeisen vuoden aikana on raportoitu infektoituneista ahvenista Suomenlahdella. Infektoitunutta kalaa voi käyttää ravintona kypsentämisen jälkeen, sillä itiöeläimet eivät ole haitallisia ihmiselle. Itiöeläimien leviämistä voidaan ehkäistä hautaamalla infektoituneet kalat.


Päivitetty 4.7.2017